Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Opintoja kannattaa tehdä ja tukea

Jos valtio käyttää rahaa opintotukeen vähemmän, nykyistä lainapainotteisempi malli on perusteltu. Koulutustason periytymisestä kannattaa olla huolissaan, vaikka yhteys opintolainaan on luultua vähäisempi.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Markku Ulander / Lehtikuva
Opintotukea selvittäneen professori Roope Uusitalon sekä opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen välillä on selvä työnjako. Ministeri kertoo poliitikkona, kuinka paljon rahaa on käytössä, ja professori pohtii, miten raha olisi viisasta käyttää.
Opintotukea selvittäneen professori Roope Uusitalon sekä opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen välillä on selvä työnjako. Ministeri kertoo poliitikkona, kuinka paljon rahaa on käytössä, ja professori pohtii, miten raha olisi viisasta käyttää. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Koulutustason nousu on ollut merkittävimpiä tekijöitä Suomen vuosisadan mittaisella matkalla köyhästä maasta maailman rikkaimpien joukkoon. Yksittäisellä ihmisellä koulutuspolku vaikuttaa hyvin moneen asiaan elämässä, usein ammatin lisäksi myös asuinpaikkaan ja jopa perheen perustamiseen.

Siksi professori Roope Uusitalon tiistaina julkistettu raportti opintotuen uudistamisesta herättää ansaitusti paljon huomiota. Kiinnostuneimpia ovat luonnollisesti parhaillaan opiskelevat ja opintojaan suunnittelevat, mutta asialla on merkitystä myös muille. Kantaan voivat vaikuttaa omat käsitykset verorahojen käytöstä, yhteiskunnan reiluista pelisäännöistä tai kouluttautumisen merkityksestä koko yhteiskunnalle.

Yksi lähtökohta arvioinnille oli tiedossa jo silloin, kun opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi raportin: tavoitteena on säästää valtion budjettimenoja. Vuoteen 2019 mennessä säästöjä pitäisi tulla 70 miljoonaa euroa vuotta kohti ja pitkällä aikavälillä 150 miljoonaa. Toimeksiantajan määrittelemät rajoitukset ohjaavat koko selvitystä niukkenevien varojen tehokkaamman käytön pohtimiseen.

Näkökulma ei kuitenkaan ole täydellisen synkkä. Opintojen tukemiseen käytetty raha tuottaa hyvin varsinkin yksilön itsensä mutta myös koko yhteiskunnan näkökulmasta. Olennaista on etsiä malli, joka on paitsi tehokas myös oikeudenmukainen.

Tärkein tapa tukea opintoja on opintojen maksuttomuus. Se varmistaa parhaiten, että opintoihin päädytään kykyjen ja motivaation eikä varakkaan perhetaustan perusteella. Maksuttomuus on olennainen osa pohjoismaista mallia, josta Suomen on syytä pitää kiinni.

Pohjoismaiseen ajatteluun kuuluu pyrkimys yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja tukijärjestelmien kattavuuteen. Siksi pohjoismainen taso on opintotuessakin hyvä mittatikku.

Uusitalon tekemät vertailut kuitenkin osoittavat, että yhtenäistä pohjoismaista tukimallia ei ole. Suomessa ja Tanskassa suora rahallinen tuki on ollut ensisijaista, kun taas Ruotsissa ja Norjassa suurempi osa tuesta annetaan opintolainan eri muotoina.

On kiinnostavaa huomata, että Suomessa vanhempien opintotausta vaikuttaa voimakkaammin lasten kouluttautumiseen kuin lainoja suosivissa Ruotsissa ja Norjassa. Siirtyminen lainapainotteisempaan malliin ei siis automaattisesti tunnu johtavan epätasa-arvon lisääntymiseen koulutuksessa.

Havaintoa tukevat myös vertailut Suomen lähihistoriaan. Siirtyminen lainamallista kohti suoran tuen mallia 1990-luvun alussa ei vähentänyt perhetaustan vaikutusta. Jokin muu tekijä Suomessa siis ylläpitää koulutuseroja. Selitys voi löytyä asenteista, peruskoulusta tai jopa varhaiskasvatuksesta.

Uusitalon uudistusesitykset tukimalliin vaikuttavat johdonmukaisilta, jos ei kyseenalaista lähtökohtana olevaa säästötavoitetta. Kannustimet ovat johdonmukaisia ja kannustavat edistämään opintoja. Ajatus eri koulutustasojen opiskelijoiden asettamisesta samalle viivalle tuntuu tasa-arvon näkökulmasta perustellulta, koska arjen tarpeet ovat samat koulun nimestä riippumatta.

Mallin siirtäminen lainapainotteisempaan suuntaan on hallitusohjelman tiukkojen reunaehtojen jälkeen käteen jäävä keino taata mahdollisuus täysipainoiseen opiskeluun, jos tukirahaa on käytettävissä vähemmän. Mallin vaikutuksia yhteiskunnallisten erojen säilymiseen tai jopa kasvuun pitää kuitenkin seurata tarkasti. Suomella ei ole varaa siihen, että osa kyvyistä jää vajaakäyttöön.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat