Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Päätös valmiudesta kuuluu poliitikoille

Kriisivalmiuksia pitää parantaa, mutta poliittista vastuuta ei voi siirtää sotilaille.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Nopeus on avainsana, kun kriisivalmiuksia arvioidaan uudelleen Pohjois-Euroopan epävarmoissa tunnelmissa. Nopeiden valmiuksien kehittäminen edellyttää demokraattisessa oikeusvaltiossa tarkkuutta. Sitä tarvitaan nyt Suomessa.

Nopeuden tekee tarpeelliseksi Venäjä, joka on toistuvasti yllättänyt lännen voimankäytöllä ja muilla vaikuttamisyrityksillä.

Yllätysten sarja alkoi useiden arvioiden mukaan Venäjän sotaretkestä Georgiaan elokuussa 2008. Sen vaikutukset Venäjän ja länsimaiden suhteisiin jäivät lyhytaikaisiksi, mutta kaksi vuotta sitten alkanut Ukrainan horjuttaminen Krimin valtauksella ja sotatoimilla Itä-Ukrainassa vei pohjan luottamukselta. Samalla Venäjä korosti sotilaallista voimaansa ja kohdisti disinformaatiota myös Suomeen.

Venäjän suora puuttuminen Syyrian sotaan syyskuussa syvensi epäluottamuksen kuilua, eikä hutera tulitauko riitä alkuunkaan tilanteen korjaamiseen.

Länsimaat ovat vastanneet nopeammalla ja joustavammalla reaktiokyvyllä. Tueksi on tarvittu aiempaa nopeampaa päätöksentekoa.

Suomessa on ryhdytty luomaan tiedustelukykyä ja kohentamaan sotilaallista valmiutta. Molempien edellyttämää lainsäädäntöä valmistellaan.

Tiedustelulakien ja sotilaallisten lakien valmistelu on eronnut siinä, että tiedustelun yhteydessä on seurattu tarkkaan lakien vaikutusta yleiseen oikeusturvaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Vastaavaa keskustelua on käyty paljon vähemmän sotilaslakien yhteydessä, mutta siihen olisi yhtä hyvät perusteet.

Laajavaikutteisin sotilaallinen lakihanke on valmisteilla oleva laki kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä. Ulko- ja puolustusministeriöissä valmistellut perusratkaisut ovat aika selkeitä.

Puolustusvoimalaissa kansainvälinen apu lisätään Puolustusvoimien tehtäviin. Uuden avustuslain päätöksenteossa noudatetaan pääsääntönä muun muassa kriisinhallintalaista tuttua järjestystä. Merkittävissä tapauksissa presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä ja eduskuntaa kuullaan. Pääministeri päättää EU:n puitteissa.

Ulkoministeriössä laaditun esityksen mukaan asianomainen ministeriö voisi poikkeuksellisen kiireellisissä tilanteissa päättää yksin avusta Suomen ja EU:n tai muiden Pohjoismaiden kesken. Päätöksenteon harppaus on melkoinen, vaikka esityksen mukaan sotilaallisista voimakeinoista päättäisi kiireellisissäkin tapauksissa tasavallan presidentti.

Kuviteltavissa olevat päättävät ministeriöt ovat sisäministeriö, mutta ennen kaikkea puolustusministeriö. Puolustusministeriön valta korostuu. Se voisi päättää yksin varsin pitkälle menevästä sotilaallisesta avusta. Samaan aikaan myös puolustusvoimain komentajan päätösvalta korostuisi.

Hallituksen esittämän asevelvollisuuslain muutoksen mukaan komentaja voisi määrätä enintään 25 000 sotilaan kertausharjoitukset ilman erillistä poliittista päätöstä, nykyistä kolmen kuukauden varoitusaikaa, kieltäytymismahdollisuutta tai nykyistä rajaa kertausharjoituspäivien määrälle.

Joustavaa valmiutta voisi kutsua myös osittaiseksi liikekannallepanoksi.

Joustavuus ja nopeus ovat tarpeen, mutta äkillinenkään kriisi ei syty poliittisessa tyhjiössä. Päätöstä sotilaallisesta avusta ei voi jättää yhdelle ministeriölle, vaikka mukana ei olisi voimatoimia. Jos valmiutta kohotetaan, siihen tarvitaan riittävän laajat poliittiset päätökset.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat