Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kumpi voitti vaaliväittelyn? Trumpista kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski vastaa suorassa lähetyksessä klo 10
  • Kumpi voitti vaaliväittelyn? Trumpista kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski vastaa suorassa lähetyksessä klo 10

Lukukausimaksut voivat tahrata Suomen brändiä

Korkealaatuinen ja maksuton koulutus on luonut maineen, josta olisi syytä pitää kiinni.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Kaikki suomalaiset yliopistot ovat kansainvälisissä vertailuissa maailman 500 parhaan joukossa, kun mukana on yli 16 000 yliopistoa.

Rankinglistat mittaavat yleisesti yliopistojen tutkimustulosta ja tutkimuksen vaikuttavuutta. Näitä ilmentävät esimerkiksi vertaisarvioidut julkaisut ja viittaukset niihin sekä merkittävät tiedepalkinnot.

Yliopistojen tehokkuutta on myös se, mitä rahalla saadaan – siis se, paljonko koulutus yhtäältä maksaa ja toisaalta antaa yhteiskunnalle. Jos kansainväliset rankinglistat ottaisivat laadun ja hinnan suhteen huomioon, suomalaiset yliopistot nousisivat vielä selvästi nykyistä paremmille sijoille.

Pohjoismaiset yliopistot ovat olleet pitkään julkisia, eivätkä ne ole perineet lukukausimaksuja. Nyt myös Suomi on seuraamassa Tanskan ja Ruotsin hiljattain valitsemaa mallia, jossa lukukausimaksuilla pyritään hankkimaan varoja yliopistoille. Koulutuksen maksullisuutta ajetaan Suomessa monin keinoin – sekä yliopistojen sisäisten että ulkopuolisten paineiden vuoksi.

Muut Pohjoismaat ovat kerryttäneet kokemuksia uudistuksesta vasta lyhyen ajan, mutta koulutuksen kaupallistamisessa on ollut ongelmia ja ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on vähentynyt.

Maksuttomuus on perinteisesti ollut pohjoismaisten yliopistojen valtti. Pohjoismaat on tunnettu korkealaatuisesta mutta edullisesta koulutuksesta, ja aiemmin tämä kirkas ja helposti esitettävä brändi on vedonnut ulkomaalaisiin opiskelijoihin Pohjoismaiden suurehkoista elinkustannuksista huolimatta.

Vuoden 2017 alussa uusi lainsäädäntö tekee mahdolliseksi lukukausimaksujen perimisen EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta, ja yliopistomme ovat innokkaasti hyödyntämässä tätä mahdollisuutta. Lukukausimaksut on nähty tärkeänä tulevaisuuden voimavarana, kun tutkimuksen ja koulutuksen valtionrahoitus on – vuonna 2010 toteutetun yliopistouudistuksen lupauksista huolimatta – ollut laskussa.

Ryhtymällä kansainväliseen kilpaan maksullisessa koulutuksessa suomalaiset yliopistot hyppäävät uuteen ja kovaan kilpasarjaan, jossa on vahvoja perinteisiä toimijoita.

Koulutusta hyvin suunnittelemalla ja valmistelemalla markkinoilta saattaa toki olla vallattavissa tilaa, mutta voi myös käydä niin, että odotukset eivät täyty.

Vaarana on, että Suomi alkaa näyttää entiseltä koulutuksen suurvallalta. Hyvillä Pisa-tuloksilla ratsastaminen alkaa käydä aiempaa vaikeammaksi – tehdyt koulutusleikkaukset näkyvät väistämättä kaikilla koulutusasteilla.

Jo vuonna 2015 Helsingin yliopiston kansainvälisten maisteriohjelmien hakijamäärä laski selvästi, kun aiemmin maksuttomasta hakemuksen jättämisestä perittiin sadan euron korvaus. Myös keskustelut ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa osoittavat lukukausimaksujen puuttumisen olleen tärkeä syy siihen, että opiskelijat ovat halunneet tulla Suomeen.

Maksuttomuuden avulla maailmalta saadaan lahjakkaita opiskelijoita, ei vain niitä joilla – tai joiden vanhemmilla – on varaa maksaa koulutuksesta.

Ruotsissa on jo nähty tapaus, joissa ulkomaalainen opiskelija on valittanut oikeusteitse maksullisen opetuksen huonosta laadusta. Tällaiset uutiset ovat yliopistobrändeille erittäin haitallisia.

Jos lukukausimaksuilla halutaan vahvistaa yliopistojen taloutta, solidaarisempi tapa olisi periä kaikilta opiskelijoilta pieni lukukausimaksu. Tällä päästäisiin vähintään samoihin tuloihin kuin EU- ja Eta-maiden ulkopuolisia opiskelijoita laskuttamalla, eikä raha jäisi esimerkiksi apurahajärjestelmän hallinnointiin. Lukukausimaksuilla saadut varat voitaisiin käyttää aidosti opetuksen parantamiseen.

Ulkomaalaisille opiskelijoille asetetut lukukausimaksut vähentävät heidän määräänsä Suomessa. Se olisi Suomen kansantalouden etujen vastaista. Suomalaisten yliopistojen kannattaisikin kirkastaa perinteistä laadun ja edullisuuden yhdistävää brändiään. Pohjoismaisen yliopistomallin menestysmahdollisuudet eivät ole ratkaisevasti muuttuneet.

Pahimmassa tapauksessa muutokset johtavat siihen, että halvasta ja hyvästä yliopistokoulutuksestamme tulee kallista ja keskinkertaista.

Jussi Pakkasvirta

Kirjoittaja on alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Helsingin yliopistossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat