Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Laivamme lähestyy jäävuorta, mutta me neuvottelemme kahvitauoista

En tiedä kumpi on pahempaa: se, ettei yhteiskuntasopimusta synny, vai se, että syntyy voimaton sopimus ja uskottelemme, että tilanne on hallussa.

Pääkirjoitus
 
Matti Apunen
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.

Titanicin keulasta on kuulunut jo jonkin aikaa outoa rutinaa, ja kannella joku huutaa jotain jäävuoresta. Juuri nyt emme pysty sanomaan asiasta enempää, koska miehistöllä on kahvitunnin ajoitusta koskeva palaveri kesken. Käymme myöhemmin katsomassa, mikä siellä kolisee.

Kun seuraa keskustelua työmarkkinoiden uudistamisesta, ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen: meillä ei edelleenkään ole ymmärrystä siitä, että globaali kilpailu on aidosti ja pysyvästi pudottanut työn hintaa. Elämme kuin Suomen tilanne olisi jokseenkin normaali, korkeintaan vähän epämukava.

On mieletöntä ajatella, että kehittyvien talouksien satojen miljoonien ihmisten ryntäys maailman työmarkkinoille ei aiheuttaisi sivuvaikutuksia. Kuluttajina nautimme globalisaatiosta halpoina tavaroina ja palveluina, työntekijöinä olemme pulassa.

Saksalainen tai amerikkalainen keskiluokka on samasta syystä levotonta – sen tulot eivät kasva –, mutta nämä yhteiskunnat eivät ole sitoneet käsiään kuten me.

Meidän vastauksemme globalisaatioon on hypistely prosentin osilla ja sillä, mistä ylipäänsä saa sopia. En tiedä kumpi on pahempaa: se, ettei yhteiskuntasopimusta synny, vai se, että syntyy voimaton sopimus ja uskottelemme, että tilanne on hallussa.

Työmarkkinoiden luupäisyyden standardimittaa säilytetään Pariisissa. Ranskan työmarkkinat ovat jäykkyydessään nähtävyys, eikä Ranska ole halunnut kajota kuuluisaan 35 tunnin viikkotyöaikaansa – ennen kuin nyt.

Sosialistipresidentti François Hollande aikoo romuttaa pyhän työajan. Kyse on ytimeltään samasta asiasta kuin Suomessa, mahdollisuudesta mennä paikallisella sopimisella yli työehtosopimuksen tason. Poikkeamismahdollisuus koskisi myös vaikean ajan palkanalennuksia ja muita sopeutuksia.

Meillä paikallisen sopimisen voimakas laajentaminen ei ole ratkaisuna toiveikas maksimi vaan minimi. Nythän tilanne ei palkkojen ja työaikojen osalta juuri muutu.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa kansa tukee laajasti paikallisen sopimisen voimakasta lisäämistä. Tuki koskee melkein kaikkia työsuhteen osa-alueita, ja kannatusta tulee myös ay-liikkeen jäseniltä. Nämä antavat eliitille moitteet takertumisesta vanhoihin etuihin. Ja vielä: 57 prosenttia suomalaisista katsoo, että työn hinta on noussut liikaa.

Suomalaiset ymmärtävät ja jopa ranskalaiset alkavat tajuta. Jossain vain on joukko, joka ei käsitä.

Viime perjantaina Ylen TV1:n Pressiklubissa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström paheksui yhteiskuntasopimusneuvotteluita epädemokraattiseksi pienen äijäpiirin puuhaksi. Pulla meni ensin väärään kurkkuun, mutta kun huokea huvitukseni tyrehtyi, tajusin, että Grundström saattaa olla ihan oikeassa.

Ehkä ay-liikkeen todella pitäisi kysyä enemmän jäseniltään.

Uskomme yhä, että konsensus pelastaa meidät.

Hallitus on joka toinen päivä jämerä, joka toinen päivä housut nilkoissa. SAK:ssa liittojohtajat riepottavat puheenjohtaja Lauri Lylyä. Metalliliiton Riku Aalto löi pöytään vaatimuksia, joiden perusteella hän haluaisi ottaa ohjattavakseen koko finanssipolitiikan. Palvelualojen ammattiliitossa (Pam) ei ole täyttä varmuutta siitä, kuka liittoa johtaa. Työnantajilla on omat hassutuksensa. Ja tämä on järjestelmä, joka johdattaa meidät läpi teknologiamurroksen?

Viime päivät on kauhisteltu Juha Sipilän (kesk), Alexander Stubbin (kok) ja Jari Lindströmin (ps) vaihtamaa nyrkkitervehdystä. Nyrkkitervehdys oli mauton, kuului ay-johtajien ja median yksimielinen tuomio.

Niin oli. Minustakin oli tahditonta juhlia, kun kolmikantaressukka sängyssä hiukan sätkähti.

Mutta ainahan voi järjestää mielenosoituksen!

Maaliskuulle viritellään uutta suurmielenosoitusta, jossa osa ay-liikettä, kirjavat punavihreät ryhmittymät, Psykologien sosiaalinen vastuu ry ja feministinen ajatushautomo Hattu sanovat vihdoin suorat sanat.

Keskiajalla uskottiin, että paras keino taistella kulkutauteja vastaan on muodostaa kulkueita, vaeltaa pitkin katuja ja loitsia kovaäänisesti. Melko vähän tästä on edistytty.

Sen verran kuitenkin, että keskiajalla kupariseppien kilta ei järjestänyt bussikyytejä lähtöpaikalle.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat