Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Taitettu indeksi suojaa yhteisiä eläkevarojamme

Palkkaindeksiin siirtyminen johtaisi siihen, että eläkevarat loppuvat tämän vuosisadan jälkipuoliskolla kokonaan, arvioi Jaakko Kiander Vieraskynä-kirjoituksessaan.

Pääkirjoitus
 
Jaakko Kiander

Niin sanotun taitetun indeksin korjaamista vaativa kansalaisaloite on kerännyt tähän mennessä yli 75 000 allekirjoitusta, ja se tulee aikanaan eduskunnan käsittelyyn.

Kansalaisaloitteen tekijöiden tavoitteena on, että nykyinen kuluttajahintojen kehitystä seuraileva eläkeindeksi korvattaisiin ansiotasoon sidotulla indeksillä. Kyseessä olisi paluu entiseen.

Maksetut työeläkkeet sidottiin 1960-luvun alussa ansiotason kehitykseen. Kun palkat nousivat nopeasti, eläkkeet nousivat välillä jopa vauhdikkaammin kuin joidenkin alojen palkat.

Tuohon aikaan eläkettä karttui työssäolijoille vain yksi prosentti ansioista työvuotta kohti, kun sitä nykyisin karttuu 18–52-vuotiaille 1,5 prosenttia. 1970-luvulla siirryttiin indeksiin, jossa eläkkeen muutoksesta puolet tuli kuluttajahinnoista ja puolet ansiotasosta

Taitettu indeksi otettiin käyttöön 1990-luvulla. Taitetussa indeksissä ansiotason vaikutus eläkeindeksiin on 20 prosenttia ja kuluttajahintojen 80 prosenttia. Näin haluttiin turvata eläkeläisten ostovoima inflaatiota vastaan.

Uudistuksen taustalla oli huoli väestön ikärakenteen muutoksesta ja eläketurvan rahoituksen kestävyydestä. Huolenaiheet ovat sittemmin osoittautuneet varsin perustelluiksi.

Eläkkeellä oleville siirtyminen taitettuun indeksiin merkitsi sitä, että tulotason kasvu saattoi jäädä odotettua pienemmäksi. Vuosina 1996–2015 palkansaajien reaaliansiot kasvoivat Suomessa kohtuullisen hyvin, runsaat puolitoista prosenttia vuodessa. Eläkkeiden vuosittainen kasvu jäi sen sijaan vain muutamaan prosentin kymmenykseen. Näin eläke, joka eläkkeelle siirryttäessä oli ollut esimerkiksi 50 prosenttia palkasta, oli parinkymmenen vuoden kuluttua vain 40 prosenttia palkasta. Ostovoima ei heikentynyt, mutta eläkeläisten ostovoima kasvoi hitaammin kuin työssä olevien ostovoima.

Kansalaisaloitteen mukaan tämä asiaintila ei ole tyydyttävä. Eläkkeitä haluttaisiin korottaa yhtä paljon kuin palkkoja. Kansalaisaloitteen laatijoiden mukaan tähän on myös hyvin varaa, koska työeläkerahastoihin on kertynyt paljon rahaa, noin 180 miljardia euroa.

Tämä käsitys perustuu kuitenkin väärinymmärrykseen. Työeläkkeiden rahoituksen arvioidaan olevan tasapainossa vain sillä edellytyksellä, että eläkkeet kehittyvät nykyisen indeksin mukaan. Tällöin eläkerahastojen sijoitustuotot riittävät kattamaan eläkemenon ja maksutulon erotuksen eikä eläkemaksuja tarvitse korottaa.

Työeläkejärjestelmä keräsi vuosien 1962–2013 aikana lähes joka vuosi maksutuloa enemmän kuin maksoi eläkkeitä. Väestön ikärakenteen muutos eli käytännössä suurten ikäluokkien eläköityminen on kuitenkin muuttanut tämän asetelman pysyvästi. Tästä eteenpäin yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän ennakoidaan olevan pysyvästi alijäämäinen: eläkemeno on ja tulee olemaan tuloa suurempi. Rahoitusvaje katetaan eläkerahastojen sijoitustuotoilla.

Palkkaindeksiin siirtyminen johtaisi jatkuvasti kasvavaan rahoitusvajeeseen. Ensimmäisenä vuonna muutoksen vaikutus olisi pieni – noin 300 miljoonaa euroa vuodessa –, mutta 20 vuoden kuluttua aukko olisi kasvanut jo yli kuuteen miljardiin euroon.

Tämä tarkoittaisi, että ennakoidut sijoitustuotot (noin neljä miljardia euroa vuodessa) jouduttaisiin vähitellen syömään kokonaan. Sen jälkeen alettaisiin kuluttaa varsinaista pääomaa. Eläketurvakeskuksen mukaan palkkaindeksiin siirtyminen veisi siihen, että eläkevarat loppuvat 2060-luvulla kokonaan.

Muutos hyödyttäisi ennen vuotta 1970 syntyneitä. Heidän kuoltuaan eläkevarat olisi kuitenkin syöty kokonaan. Mitään ei olisi enää jäljellä nuoremmille ikäluokille, ja heidän pitäisi aloittaa säästäminen uudelleen nollasta. Kyseessä on siis merkittävä sukupolvien välinen tulonjakoristiriita.

Eläkevarojen käyttämistä kokonaan yhden sukupolven hyväksi ei voi perustella millään argumentilla. Nykyiset eläkeläiset olivat töissä aikana, jolloin eläkemaksut olivat selvästi nykytason alapuolella ja eläkkeelle jäätiin keskimäärin alle 60-vuotiaana.

Nuorempien kohdalla tilanne on toinen. Nuorten ikäluokkien maksettavaksi tulevat eläkemaksut ovat selvästi korkeammat ja eläkeiät tulevat nousemaan lähelle 70:tä vuotta.

Kirjoittaja on johtaja eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat