Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hyville ihmisille voi sattua pahoja asioita

Vähitellen amerikkalaisille taitaa olla valkenemassa, ettei kaikki ole mahdollista, ei edes heille.

Pääkirjoitus
 
Saska Saarikoski Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja.

Pallo on pyöreä, me jalkapalloilijat sanomme, kun kentällä tapahtuu jotain yllättävää. Se tarkoittaa sitä, ettei kaikkia asioita voi hallita, vaikka kuinka haluaisi.

Tämä hallitsemattomuus on yksi jalkapallon viehätyksistä. Vihellykset voivat mennä oikein tai väärin, ja tuomarin ratkaisuista riittää loputtomasti spekuloitavaa.

Amerikkalainen jalkapallo ei ole pyöreä. Pelin aikana tuomarit käyvät vähän väliä sivurajalla neuvottelemassa videotuomarien kanssa, jotta he voivat tuomita kenttätapahtumat millin tarkkuudella.

Jalkapallojen ero kuvastaa hyvin sitä, kuinka eri tavalla eurooppalaiset ja amerikkalaiset suhtautuvat kohtaloon.

Eurooppalainen kulttuuri on nöyrempi maailman edessä, eikä ihme. Sodat ja muut mullistukset ovat koetelleet meidän aikoihimme asti Euraasian maamassan Atlantin valtamereen työntyvää nokkaa.

Eurooppalainen uskonto – niin katolilaisuus kuin luterilaisuuskin – on kuvannut ihmisen Jobina, jonka on alistuttava kaikkivaltiaan tahtoon ja toivottava armoa edes tulevassa elämässä.

Eurooppalaiset ymmärtävät, mitä on tragedia. Elämä on absurdia, hyvä häviää, suunnitelmat valuvat hukkaan. Silti meidän on joka aamu noustava ja jatkettava matkaa.

Me eurooppalaiset olemme runneltuja vanhoja sieluja. Historiamme, filosofiamme ja taiteemme muistuttavat meitä siitä.

Sen sijaan amerikkalainen haastaa kohtalon oikeuteen tai iskee sille luun kurkkuun. Kun terroristit iskivät vuonna 2001 New Yorkiin, amerikkalaiset hyökkäsivät Afganistaniin ja Irakiin, koska jotain oli tehtävä.

Nykyinen presidentti Barack Obama ei ole kuitenkaan suostunut tyydyttämään amerikkalaisten jonkin tekemisen tarvetta. Hän on sanonut, etteivät amerikkalaiset voi ratkaista maailman kaikkia ongelmia.

Tuoreessa The Atlantic-lehden haastattelussa Obama sanoi, että maailma olisi helppo paikka, jos kaikki ihmiset olisivat yhtä viileän järkeviä kuin pohjoismaalaiset.

Amerikkalaisten korvissa presidentti Obaman puheet kuulostavat kohtaloon alistumiselta – siis sietämättömältä eurooppalaisuudelta.

Amerikkalaiset ovat kansa, jonka esi-isät eivät jääneet kotimaahansa odottamaan seuraavaa sotaa tai katovuotta. He ovat taistelijoita.

Amerikkaan tulijat kohtasivat kotimaan, jota eivät uhanneet vieraat valloittajat tai muut traagiset uhat. Ongelmia riitti, mutta ne eivät lyöneet maahan vaan kannustivat tarttumaan toimeen.

Uudessa ympäristössä ajattelu alkoi muuttua. Vaatimattomuutta ja nöyryyttä korostaneisiin protestanttisiin kirkkoihin asettui uudenlainen henki, jona on yhdistetty baptistipastori E. W Kenyoniin (1867–1948).

”Jeesus on antanut sinulle oikeuden käyttää nimeään. Se nimi voi pysäyttää sairauden ja epäonnistumisten vallan”, Kenyon lupasi ”positiivisessa tunnustuksessaan”.

Amerikkalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita – eikä se koske vain uskovaisia. Myös tutkijat ovat innostuneet positiivisuuden psykologiasta, jossa menestymistä selitetään ihmisen sisulla tai myönteisellä ajattelulla.

Eurooppalaisen korvissa amerikkalainen positiivisuuden sanoma tuntuu julmalta. Jos onnistuminen on ihmisestä itsestään kiinni, niin on myös epäonnistuminen.

Samaan kritiikkiin törmää kuitenkin yhä useammin myös Yhdysvalloissa. Niin suuri osa amerikkalaisista on pudonnut vauhdista, että siitä on vaikea syyttää ihmisiä itseään.

Nykyisissä presidentinvaaleissa eniten innostusta herättävät ehdokkaat, jotka hakevat syytä ihmisten ongelmiin yhteiskunnan rakenteista. Republikaani Donald Trumpin mukaan syyllinen on globalisaatio, demokraatti Bernie Sandersin mukaan miljardööriluokka.

Kumpikaan ei tarjoa ongelmiin uskottavaa ratkaisua. Trumpin vastaus on Trump itse, Sandersin poliittinen vallankumous. Se on kuitenkin sivuasia. Ehdokkaat antavat ihmisille synninpäästön: pahoja asioita voi tapahtua myös hyville ihmisille.

Vähitellen amerikkalaisille taitaa olla valkenemassa, ettei kaikki ole mahdollista, ei edes heille. Samalla he alkavat ymmärtää, mitä on kohtalo: ei kutsumus hallita maailmaa vaan yritys elää maailmassa, joka ei ole koskaan täydellinen vaan usein julma ja kohtuuton.

Vähän niin kuin väärin tuomittu rangaistuspotku.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat