Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Erovanhempi, ole aikuinen

Erossa suruun ja pettymykseen sekoittuvat monesti epäkypsyys, kiukku ja itsekkyys.

Pääkirjoitus
 
Päivi Paulavaara Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimituksen uutistuottaja.

Tuon ihmisen kanssa minä tahdon saada lapsia. Se on yksi suurimmista tunteista, jonka ihminen voi kokea. ”Tahdotko?” on kysymys, joka avioituvilta kysytään. Myös lisääntymistä suunnittelevilta pitäisi kysyä, tahdotko hoitaa myös erosi kuten aikuinen, jos ero tulee eteen. Eroperheessä lasten täytyy saada olla lapsia – ja aikuisten pitää jaksaa olla aikuisia.

Psykologi, parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa totesi (HS 15.3.), että ihmisten itsekeskeisyys johtaa avioeroihin ja että oma onni kiinnostaa enemmän kuin lasten. Kiianmaa myös totesi, että monet eroavat liian helposti.

Kommentti voi loukata erovanhempaa yhtä paljon kuin se, että joku toteaa eronneelle kadehtivansa ”sitä luksusta, että on lomaa lapsista joka toinen viikonloppu”. Perheiden todellisia tilanteita ei tunne ystävä tai edes kokenut psykologi.

Erossa suruun ja pettymykseen sekoittuvat monesti epäkypsyys, kiukku ja itsekkyys. Perheunelman haudanneet, hajalla olevat ihmiset sortuvat pahimmillaan kiusaamaan entistä kumppania tai käyttämään lapsia välikappaleina.

Eräs erovanhempien tilanteita tunteva ammattilainen totesi taannoin, että osa lastenvalvojien luona käyvistä ei kykene keskusteluun lasten asioista. Etusijalla ovat omat oikeudet, ei aikuisten armoilla olevan ihmistaimen etu. Ero vaikuttaa aina lapsiin, huono ero haitallisesti. Jos exä on vähintään ”hankala”, monesti ”narsisti” tai muuten vain ”mulkku”, lapset aistivat sen kyllä. Haavat, joita toisen vanhemman kieltäminen, kiusaaminen ja haukkuminen aiheuttavat, eivät välttämättä parane koskaan.

Mutta mitä jos pettymyksen keskellä ajattelisi, että se toinen ei ole exä, vaan sinun lapsesi toinen vanhempi, sinun oman lapsesi isä?

Kliseet toteutuvat viiveellä: aika parantaa, elämä voittaa. Pari vuotta aikuismaista pinnistelyä on lyhyt aika, kun vaakakupissa on lapsesi perusturvallisuuden tunne ja elinikäinen suhde toiseen vanhempaansa. Parisuhde voi päättyä, vanhemmuus ei.

Joskus ero voi olla ainut ratkaisu, jotta kaikki voivat tulla onnellisiksi. En voinut eron aikaan kuvitellakaan, että vuosien päästä iloitsisimme lapsieni isän kanssa toistemme uusista liitoista niin vilpittömästi. Ja nyt laskemme lastemme elämässä olevat turvalliset, onnelliset aikuiset siunaukseksi lapsillemme.

Kun lapset kysyvät, voisiko mennä isin ja äidin kanssa jätskille, voi vastata, että ”joo, mutta kumman vuoro on tarjota?”.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat