Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pamia on syytä onnitella viisaasta päätöksestä, vaikka se ottikin koville

Alakohtaisiin soveltamisneuvotteluihin on syytä ryhtyä pikaisesti, sillä liittojen neuvottelut vievät kuudesta kahdeksaan viikkoa.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Palvelualojen ammattiliitto Pam muutti torstaina mieltään ja suostui neuvotteluihin niin sanotusta kilpailukykysopimuksesta työnantajien kanssa. Päätös syntyi Pamin hallituksessa tälläkin kertaa äänin 11–5, mutta nyt siis neuvottelujen aloittamisen puolesta.

Äänestystä edelsi yli kuusituntinen keskustelu. Se kertoo, miten vaikea päätös pienipalkkaisten, etupäässä naisvaltaisten alojen ammattiliitolle oli.

Erityisongelmana Pamilla on turvata tuntipalkkaisten osa-aikaisten työntekijöiden asema, kun työaikaa halutaan lisätä ja palkat pitää ennallaan. Se on jo teknisestikin haastava tehtävä. Pamilla oli myös joitakin muita reunaehtoja neuvotteluihin.

Torstaiaamuna pääministeri Juha Sipilä (kesk) kävi maanittelemassa Pamin hallitusta mukaan neuvotteluihin. Sipilä ei luvannut mitään ylimääräistä, mutta väljähköt lupaukset veronkevennyksistä tuntuivat riittävän.

Pamia on syytä onnitella viisaasta päätöksestä, vaikka se ottikin koville. Kukaan ei ollut varautunut kunnolla siihen tilanteeseen, että neuvottelut kilpailukykysopimuksen soveltamisesta olisivat kaatuneet jo lähtökuoppiinsa.

Olisiko Pam ollut valmis ottamaan vastuun siitä, että Suomen taloutta ei edes yritetä saada käyntiin? Muut liitot vain odottivat Pamin päätöstä, sillä Elinkeinoelämän keskusliitto EK vaati, että Suomen suurimpana ammattiliittona Pamin täytyy olla mukana.

Myös ammattiryhmien välinen solidaarisuus oli koetuksella. Siinä missä Pam aluksi kieltäytyi, toinen suuri pienipalkkaisten liitto JHL oli jo suostunut neuvotteluihin, vaikka kilpailukykysopimus rankaisee julkisen sektorin väkeä kovemmin kuin yksityisen sektorin työntekijöitä.

Kilpailukykysopimuksen synty ei ole vieläkään varma. Tulos tiedetään touko–kesäkuun vaihteessa. Mutta taas on yksi este ylitetty.

Alakohtaisiin soveltamisneuvotteluihin on syytä ryhtyä pikaisesti, sillä liittojen neuvottelut vievät helposti kuudesta kahdeksaan viikkoa. Esimerkiksi STTK:lainen ammattiliitto Pro neuvottelee noin 60 sopimusta. Työnantajapuolella Palvelualojen työnantajaliitolla Paltalla on sopimuksia 150. Tulee kiire, jos mielii saada valmista parissa kuukaudessa.

Kilpailukykysopimusneuvotteluja alustettaessa saattoi SAK:n ja STTK:n suunniteltu sulautuminen kaatua. Välien viilenemisen perimmäinen syy on ollut suhtautuminen yhteistyöhön porvarihallituksen kanssa. STTK oli heti valmis neuvotteluihin, SAK ei.

Välit alkoivat rakoilla jo viime syksynä, kun STTK suostui hallituksen tavoitteeseen yksikkötyökustannusten alentamisesta. SAK ei hallituksen tavoitetta allekirjoittanut. SAK:n liitoissa kenties ajatellaan, että STTK antoi periksi liian helpolla. Vastaavasti STTK:n liitoissa ajatellaan julkisestikin, että SAK:n liitot politikoivat maan edun kustannuksella ja yrittivät iltalypsyä vielä viimeisen tarjouksen jälkeenkin.

STTK:n liitot myös vierastavat SAK:n avointa puoluepoliittisuutta ja vasemmistolaisuutta. STTK:laisia poliiseja voisi olla vaikea kuvitella samaan keskusjärjestöön esimerkiksi SAK:laisen auto- ja kuljetusalan AKT:n kanssa.

Lisäksi toimihenkilöt pelkäsivät – kenties aiheellisesti – SAK:n jyräävän uuden keskusjärjestön henkilövalinnoissa. STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mahdollisuudet uuden keskusjärjestön puheenjohtajaksi menivät, kun STTK myöntyi hallituksen kilpailukykytavoitteeseen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat