Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomeen tehdään Olli Rehnin palkkamallia – se on kopio Ruotsista

Ehkä häveliäisyydestä tai isänmaallisuudesta se kuitenkin ristittiin Suomen malliksi, kirjoittaa HS:n Juha Akkanen.

Pääkirjoitus
 
Juha Akkanen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Mistä maasta mahtaa olla kyse? Palkkaneuvottelut ovat ajautumassa umpikujaan. Työmarkkinakeväästä uhkaa tulla sekasortoinen.

Vaikutusvaltaisen Metalliliiton puheenjohtaja varoittaa, että tilanne voi äityä kaoottiseksi.

”Jos luovumme sopimisen kulttuurista, kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan”, hän sanoo lehtihaastattelussa.

Vientialojen työnantajat tuskailevat, että kilpailukyky hupenee, kun tuottavuus ei kasva.

Kyse on tietenkin – Ruotsista. Kauppalehden verkkoversio referoi Dagens Industri -lehden artikkelia (17. 3.).

Ruotsin vientivetoinen palkkamalli, Industriavtalet eli teollisuussopimus, uhkaa tulla tiensä päähän. Ruotsi on jo tulossa pois sieltä, minne Suomi vasta yrittää.

Suomessa vireillä oleva palkkamalli on melko tarkka kopio Ruotsin mallista. Ehkä häveliäisyydestä tai isänmaallisuudesta se kuitenkin ristittiin Suomen malliksi.

Uusi versio suomalaisista työehtoneuvotteluista on vielä kaukana valmiista. Perjantaina sopimusta vastaan nikotteli Metsäteollisuus, kun sille tärkeä AKT jäi sopimuksesta ulos.

Kevään mittaan nähdään lisää kalpeita työmarkkinajohtajia kertomassa, mistä juuri nyt kiikastaa.

Kiihkeimmin sopimusta taitaa haluta Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus.

Pääministeripuolue keskusta haluaa sopimuksen, sillä ilman sopimusta hallituksen talouspolitiikalta putoaa nykyinenkin hutera pohja. Sen jälkeen hallitus olisi pakotettu tekemään lisää ikäviä päätöksiä, tai muuten EU:n komissio alkaa päättää Suomen asioista Suomen puolesta.

Perussuomalaiset, ”työväenpuolue ilman sosialismia”, haluaa sopimuksen, jotteivät loputkin duunariäänestäjät palaa Sdp:n äänestäjiksi.

Valtiovarainministeripuolue kokoomuksellekin kelpaisi ennustettavissa oleva talouskehitys. Pakettiin leivottiin kuitenkin mukaan paikallisen sopimisen lisääminen tavalla, joka oli karvas pettymys Suomen Yrittäjille ja monelle oikean laidan kokoomuslaiselle.

Merkille pantavaa on ollut hallituksen johtokolmikon ja erityisesti pääministeri Sipilän muutos suhtautumisessa palkansaajajärjestöihin. Noviisi pääministeri käski työmarkkinoita sopimaan työvoimakustannusten pienentämisestä. Tai muuten hallitus pienentäisi niitä omalla päätöksellään.

Siirrytään tähän kevääseen. Kun järjestöt lopulta pääsivät alustavaan sopuun niin sanotut pakkolait korvaavista toimista, Sipilä, Alexander Stubb (kok) sekä oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) riemuitsivat ja tervehtivät toisiaan rystysillä. Kuva jää journalismin historiaan.

Kilpailukykysopimusta lähdettiin tekemään Sipilän käyttämällä termillä yhteiskuntasopimus. Jos rehellisiä ollaan, tavoiteltu sopimus on aivan normaali tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo. Siinä on valtiovaltakin mukana verohelpotuksineen.

Elinkeinoelämän keskusliitto aikoo lopettaa keskitettyjen tulosopimusten teon tämän kevään jälkeen. Niin se on tosin päättänyt vakaasti ennenkin, ja silti keskitettyjä ratkaisuja on jatkettu.

Lähteekö Suomi tästä nousuun? Sopii toivoa. Poliittinen taloustiede on perinteisesti tullut johtopäätökseen, että työllisyyden ja reaalisen ostovoiman kannalta paras palkkamalli on joko täysin keskitetty tai täysin – aina yritystasolle asti – hajautettu malli.

Keskitetty ratkaisu on ollut käytössä Suomen lisäksi muun muassa Itävallassa. Hajautetusta mallista esimerkeiksi käykööt Yhdysvallat ja Britannia Margaret Thatcherin pääministerikaudesta alkaen.

Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) väitteli Oxfordin yliopistossa tohtoriksi poliittisesta taloustieteestä. Korporatismia käsitelleessä väitöskirjassaan hän päätyi johtopäätökseen, että keskitetty palkkaraami yhdistettynä yrityskohtaisiin joustoihin toimisi parhaiten. Onko meille siis tulossa Olli Rehnin malli?

Poliittinen taloustiede on todistanut senkin, että tuhoisinta jälkeä syntyy liittokohtaisilla palkkaratkaisuilla, jos kukaan ei aseta suitsia. Silloin liitot tekevät sopimuksiaan koko ajan nousevin huudoin.

Tästä löytyy todistusaineistoa elävästä elämästä: Suomen liittokohtainen ratkaisu vuosiksi 2008–2009. Sen jälkiä paikkaillaan vieläkin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat