Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Opettajaa ei ole palkattu seurustelemaan lasten kanssa

Opettajaa ei ole palkattu seurustelemaan lasten kanssa vaan työskentelemään monenlaisten vaatimusten ristipaineessa.

Pääkirjoitus
 
Jukka Ruukki Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n tiedetoimituksen esimies.

Opettajan arki on joskus karua: oppilaat kieltäytyvät tekemästä heille annettuja tehtäviä, räpläävät puhelimiaan, mölisevät, kiljuvat, kirkuvat, ulvovat ja huutavat.

Nimimerkki Sijaisopettaja avautui runsas viikko sitten kokemuksistaan Hel singin Sanomien mielipidesivuilla (15.3.).

Tällaiset kokemukset eivät ole ainutlaatuisia. Kouluista kerrotaan yleisesti, että opettajan toimenkuva on muuttunut yhä raskaammaksi ja kuormittavammaksi. Perustyö menettelee, mutta kiittämättömän lapsilauman hallitseminen – vaativista vanhemmista puhumattakaan – tuntuu ylivoimaiselta.

Opettajat kokevat, että heiltä on riistetty auktoriteetti. Omaan työhön ei voi vaikuttaa, eikä kiitosta heru. Nykyisin vanhemmat arvostelevat hanakasti opetusta ja haukkuvat opettajia kevein perustein.

Selvitysten mukaan noin joka neljäs luokanopettaja harkitsee alan vaihtoa. Lähtökuopissa ovat varsinkin vastavalmistuneet. Työtodellisuus ei vastaa odotuksia.

Samaan aikaan kilpailu opiskelupaikoista kiristyy. Luokanopettajiksi on enemmän tunkua kuin lääkäreiksi.

Outo epäsuhta: ammatti vetoaa, mutta työstä tahdotaan pois.

Mitä jos luokanopettajan ammatissa kaikki ei olekaan päin prinkkalaa? Ehkä opettajat ovat muuttuneet?

Helsingin yliopiston psykologit tekivät muutama vuosi sitten kiinnostavan havainnon. Nykyiset pääsykokeet seulovat luokanopettajiksi yhä sosiaalisempia persoonia: huomionkipeitä seuramiehiä ja -naisia.

Sosiaalisuutta pidetään yleisesti hyveenä, mutta koulutyössä se johtaa helposti vaikeuksiin. Opettajaa ei ole palkattu seurustelemaan lasten kanssa vaan työskentelemään monenlaisten vaatimusten ristipaineessa.

Sosiaalinen opettaja pitää muista ihmisistä ja odottaa, että myös oppilaat, vanhemmat ja kollegat pitävät hänestä. Hän välttelee ristiriitoja, koska pelkää suosion menettämistä. Pienikin arvostelu ahdistaa. Jos muiden hyväksyntä ja sen tuoma mielihyvä puuttuvat, ylisosiaalinen ihminen stressaantuu ja uupuu. Silloin työ ei tunnu palkitsevalta eikä ammatti arvostetulta. Kun arvostus laskee, laskee myös mielenkiinto.

Levottomat lapset eivät ole urbaani legenda, eivätkä kaikki opettajat ole kädettömiä kohdatessaan kriittisiä vanhempia ja vaativia lapsia. Totuus taitaa olla siellä jossain ääripäiden välissä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat