Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miksi juuri vuonna 1975 pystyttiin sopimaan Euroopan yhteisistä periaatteista?

Millaiset lähtökohdat nykyiset Euroopan päättäjät saivat kolmekymmentä vuotta sitten, pohtii Matti Kalliokoski kolumnissaan.

Pääkirjoitus
 
matti kalliokoski
Matti Kalliokoski Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Tanskan entinen pääministeri Anker Jørgensen kuoli runsas viikko sitten korkeassa 93 vuoden iässä. Hän oli toiseksi viimeinen elossa ollut Helsingin Ety-kokouksen 1975 loppuasiakirjan allekirjoittaja. Jäljellä on enää Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard d'Estaing, 90.

Toimittaja Unto Hämäläinen selvitti viime vuonna Etykin 40-vuotisjuhlan aikaan, mitä allekirjoittajille myöhemmin tapahtui. Monelta vietiin asema, kolmelta henki. Kuukausiliitteen laaja artikkeli löytyy täältä

Etykin loppuasiakirjasta tuli merkkipaalu Euroopan pyristelyssä irti väkivallan kierteestä. Miksi juuri tuo päättäjien sukupolvi onnistui saamaan asiakirjan aikaan tai ainakin allekirjoitti sen?

Ehkä kannattaa katsoa historiaa. Mitä allekirjoittajat tekivät vuonna 1945 toisen maailmansodan päättymisen aikaan?

Jørgensen oli jäänyt lapsena orvoksi. Hän työskenteli Saksan miehityksen aikaan varastomiehenä ja opiskeli iltaisin. Vuonna 1945 hän sai valmiiksi keskikoulua vastaavat opinnot.

Giscard d’Estaing oli liittynyt Ranskan vastarintaliikkeeseen. Hän osallistui taisteluihin Saksassa ja Ranskassa ja sai urhoollisuusmitalin.

Saksan tuleva liittokansleri Helmut Schmidt taisteli Saksan armeijassa länsirintamalla ja jäi sodan loppuvaiheessa brittien sotavangiksi.

Norjan tuleva pääministeri Trygve Bratteli oli poliittinen vanki useilla Saksan keskitysleireillä sodan loppuun asti.

Myös monet Itä-Euroopan tulevien kansandemokratioiden johtajat olivat vankeina. Gestapo oli pidättänyt Unkarin János Kádárin vuonna 1944. Itä-Saksan Erich Honecker oli ollut vangittuna vuodesta 1937. Romanian Nicolae Ceaușescu taas oli vapautunut vankileiriltä vuonna 1944.

Puolan tuleva johtaja Edward Gierek työskenteli Belgiassa hiilikaivoksilla ja osallistui vastarintaliikkeeseen. Itävallan tuleva liittokansleri Bruno Kreisky eli poliittisena pakolaisena Tukholmassa.

Osa tulevista johtajista pystyi opiskelemaan, osa oli jo politiikassa. Toiset työskentelivät sotilasdiktaattorien puolella, toiset heitä vastaan. Jotkut vasta harjoittelivat tulevia epädemokraattisia tehtäviään. Kaikkien nuoruutta varjosti sota.

Millaiset lähtökohdat nykyiset Euroopan päättäjät saivat kolmekymmentä vuotta sitten? Puolella Eurooppaa oli edessä itäblokin ja Neuvostoliiton mureneminen. Länsipuoli harjoitteli kasinotaloutta ja otti yhdentymisen askelia.

Kuinka moni sai kimmokkeen maanosan muuttamiseen paremmaksi? Toivottavasti riittävän moni.

Oikaisu (HS 2.4.2016): Keskiviikkona 30. maaliskuuta sanottiin, että Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard d'Estaing on viimeinen elossa oleva Helsingin Ety-kokouksen 1975 päätösasiakirjan allekirjoittaja. Myös Irlannin entinen pääministeri Liam Cosgrave, s. 1920, on yhä elossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat