Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kilpailukykysopimus vaarantaa uudistukset

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelema ratkaisu johtaa siihen, että julkistalouden säästötavoitteet eivät toteudu, kirjoittavat kokoomuksen kansanedustajat Elina Lepomäki ja Juhana Vartiainen.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Kokoomuksen kansanedustajat Elina Lepomäki ja Juhana Vartiainen kritisoivat kilpailukykysopimusta.
Kokoomuksen kansanedustajat Elina Lepomäki ja Juhana Vartiainen kritisoivat kilpailukykysopimusta. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Hallitus on sopinut kattavasta ohjelmasta, jonka valtiontaloutta vahvistavan vaikutuksen on määrä olla neljä miljardia euroa vuonna 2019. Ja vuonna 2030 hallitusohjelman säästöjen ja uudistusten piti sopeuttaa julkistaloutta kymmenellä miljardilla eurolla.

Tämä kokoluokka on välttämätön, jotta sekä akuutti alijäämä että ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje kyetään kattamaan. Valtion, kuntien ja työttömyysvakuutusrahaston vuotuinen alijäämä on ollut seitsemänä viime vuonna yli yhdeksän miljardia euroa.

Hallitus on jäämässä säästötavoitteesta. Työmarkkinaosapuolten neuvottelema kilpailukykysopimus on siihen osasyy, vaikka ”yhteiskuntasopimukselle” pedattiin tyystin toisenlaista roolia.

Kuntien velvoitteiden miljardisäästöstä yli puolet on sulanut pois. Sote-uudistus on jäämässä maakuntauudistuksen jalkoihin, mikä voi lisätä hallintomenoja ja laskea tuottavuutta. Tavoite oli päinvastainen.

Kilpailukykysopimus sitoo hallituksen käsiä lisäsäästöissä, jos hallitus luopuu ohjelmansa liitteessä 2 todetuista ehdollisista lisätoimista. On yhä vaikeampi löytää saman kokoluokan säästöjä muualta, jos tulonsiirtoihin ei voida puuttua.

Työttömyysturvamenot ylittivät vuonna 2015 viiden miljardin euron rajan. Ansiosidonnaisen osuus siitä on kolme miljardia.

On pragmaattista ja oikeudenmukaista kohdistaa leikkauksia ensisijaisesti keski- ja hyvätuloisten etuuksiin. Ansioturva on luonteva kohde. Työttömyyden alentamiseksi ansioturva olisi uudistettava myös rakenteellisesti,

Kilpailukykysopimus siirtää sosiaalivakuutusmaksuja työnantajilta työntekijöille muttei alenna verokiilaa eikä vaikuta pysyvästi työllisyyteen, koska rakenteellinen työllisyyden taso ei muutu.

Hallitus on luvannut toteuttaa sopeutukset säästöillä veronkorotusten sijaan. Työmarkkinajärjestöt ovat oikeassa vaatiessaan kilpailukykysopimuksen nojalla veronalennuksia, mutta ongelmaksi muodostuu ahdas liikkumavara, kun sopimus ei tuota sille asetettuja julkistalouden vahvistamistavoitteita.

Jos veronalennukset toteutettaisiin täysimääräisinä kilpailukykypaketin rinnalla, kokonaisvaikutus julkistalouteen olisi 600 miljoonaa euroa negatiivinen. Suomi kompuroi jo nyt EU:n liiallisen alijäämän menettelyn rajamailla.

Kilpailukykysopimuksen vakavin ongelma on sen kyvyttömyys edistää työehdoista sopimista työpaikoilla. Valtiovarainministeriö ennakoi – arvion epävarmuutta korostaen – sopimuksen tuovan 35 000 hengen työllisyyskasvun, mutta hallitusohjelman tavoite on 75 000 työllistä suurempi.

Kilpailukykysopimuksen korporatiivisena hintana oli paikallisen sopimisen uudistamisen nöyryyttävä vesittyminen. Tavoiteltu työllisyyden kasvu on mahdoton ilman merkittäviä sopimisvapautta edistäviä lisätoimia. Hallitusohjelmaa laadittaessa tavoitteena ollut työmarkkinoiden rakenneuudistus on jäämässä alkumetreille.

Palkkojen nollalinja ei tuo nopeaa lohtua lähivuosina, kun inflaatio on alhaista. Kilpailijamaissa palkat seuraavat joustavamman palkanmuodostuksen vuoksi tarkemmin yksilön ja yrityksen tuottavuutta. Silloin mahdollinen palkannousu johtuu enemmän kohonneesta tuottavuudesta eikä heikennä kansantalouden kilpailukykyä. Yrityskohtaiset palkkaerot ovat maailmalla viime vuosina kasvaneet, joten yhtenäisten korotusten mallillamme on yhä suurempi työllisyyshinta.

Järjestöjen ajatus ”Suomen mallista” on tavoiteltava, jos sillä nostetaan vientialat palkka-ankkurin asemaan. Toistaiseksi malli on vasta ympäripyöreä kirjaus. Kun toimintatavasta ei näytä edes palkansaajajärjestöjen kesken vallitsevan yhteisymmärrystä, hallituksen ei kannata maksaa ”Suomen mallista” kovin paljon. Mallin normi on järjestöjen oman edun mukainen, ja se on tulossa Suomeen joka tapauksessa.

”Suomen mallin” valmistelu alkaa vasta kilpailukykysopimuksen tultua voimaan. Vaikka se onnistuisikin, se ei juuri helpota työmarkkinatilannetta tällä hallituskaudella.

Globaalissa kilpailussa tuottavuuserot ovat merkittävämpiä yritysten ja yksilöiden välillä kuin toimialojen välillä. Jos toimialojen sisäiseen dynamiikkaan ja yksilöiden kannustimiin ei tällä hallituskaudella tartuta ja sopimusvapautta lisätä, työllisyyskasvu voi jäädä haaveeksi.

Elina Lepomäki ja Juhana Vartiainen

Kirjoittajat ovat kansanedustajia (kok).

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!