Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Elämme totuuden jälkeistä aikaa – tieto on kaikkien saatavilla, mutta sen vieroksumisesta on tullut hyve

Tieteen laiminlyönti on murentanut suuria sivilisaatioita ennenkin, muistuttaa Petri Hakkarainen.

Pääkirjoitus
 
Petri Hakkarainen
Kirjoittaja on lähetystöneuvos ja ulkoministeriön lähettämä diplomaattinen neuvonantaja Geneven turvallisuuspoliittisessa keskuksessa (GCSP).

Ajoin kesälomalla muutaman viikon aikana tuhansia kilometrejä eri puolilla Yhdysvaltoja. Vastakohtia maassa on aina ollut, mutta nyt kontrastit olivat poikkeuksellisen vahvoja. Marraskuisia presidentinvaaleja kohti kulkevassa suurvallassa pimeys ja valo vuorottelevat tiuhaan tahtiin.

Poliittisesti kärjistynyt ilmapiiri ajaa samalla älyllisyyden ahtaalle. Tien päällä tämän huomaa autoradioaalloilla. Ensiluokkaista yhteiskunnallista analyysia pursuavan National Public Radion kuuluvuus ei yllä suurempien asutuskeskusten välisille korpitaipaleille. Taajuuksille mahtuu sen sijaan kaikkialla toinen toistaan hurjempia puhe- ja huuto-ohjelmia. ”Totuutta” luvataan niissä milloin vetoamalla tulikivenkatkuisesti uskontoon, milloin kiihottamalla kansanryhmää vastaan.

Totuus on iso sana. Itänaapurissa on kyseenalaista kokemusta sen nimisestä sanomalehdestäkin. Huoli ”totuuden jälkeisestä politiikasta”, jossa faktat, perustellut näkemykset ja tiede jäävät huhujen, salaliittoteorioiden ja suoranaisten valheiden jalkoihin, on kuitenkin syytä ottaa vakavasti kaikilla mantereilla.

Valheellisuus on uusi totuus ja koreografia on sisältöä vahvempaa, kirjoitti The New York Timesin kolumnisti Roger Cohen tarkkanäköisessä tekstissään heinäkuun lopulla. Yhdysvaltain vaalikampanjassa taudinkuva on erityisen räikeästi esillä, mutta emme me ilmiölle immuuneja ole Euroopassakaan.

NPR-kanavan lippulaiva on päivittäinen ohjelma All Things Considered. ”Kaikkien asioiden huomioimiseen” olisi vuonna 2016 paremmat edellytykset kuin koskaan ennen. Leijonanosa koko ihmiskunnan kumulatiivisesta tietämyksestä ja osaamisesta on ympäri vuorokauden jokaisen älypuhelimen omistajan ulottuvilla. Maailman parhaat yliopistot ja tutkimuslaitokset, tiedotusvälineet ja julkaisut, ihan siinä Pokémon Gon ja kissavideoiden vieressä.

Tiedon rajattoman saatavuuden pitäisi kaiken järjen mukaan olla yksi kaikkien aikojen tasa-arvoistavimmista mullistuksista. Jos tiedonjanoa on, luku- ja kielitaitoisen ihmisen rajoina ovat vain mielikuvitus ja vuorokauden tunnit. Silti juuri nyt suhteesta tietoon, miksei totuuteenkin, on muodostumassa uusi yhteiskunnallinen jakolinja.

Tiedon vieroksumisesta uhkaa tulla hyve. Britanniassa voi voittaa kansanäänestyksen toteamalla ihmisten kyllästyneen asiantuntijoihin. Yhdysvalloissa presidenttiehdokas voi päästää suustaan mitä tahansa – tietopohjaksi riittää yleensä ilmoitus kandidaatin omien aivojen erinomaisuudesta tai väite, että moni muukin on sanonut niin.

Bisneskeisarin uudet vaatteet voivat vielä ennen vaaleja paljastua. Ilmiö on kuitenkin yhtä trumpia suurempi. Jos politiikassa menestyy paremmin älyllisyyttä halveksimalla kuin asiantuntemukseen nojaamalla, ollaan kaltevalla pinnalla.

Politiikan ja akateemisen maailman välisen tiededebatin puolesta jo vuosien ajan puhunut Shawn Otto varoittaa tuoreessa kirjassaan käynnissä olevasta ”sodasta tiedettä vastaan”. Valmiiden vastausten sijaan avoimista kysymyksistä liikkeelle lähtevä tiede tarjoaa tutkimukseen pohjautuvia totuuksia, jotka voivat olla epämiellyttäviä niin liberaaleille kuin konservatiiveillekin. Niinpä sitä vastaan hyökätään parhaillaan monella rintamalla uskonnollisin, ideologisin ja taloudellisin motiivein.

Tieteen laiminlyönti on murentanut suuria sivilisaatioita ennenkin. Kuluvalla vuosisadalla tieteen merkitys on vielä aiempaa suurempi. Yhä monimutkaisemmat tieteelliset kysymykset punoutuvat osaksi arkista yhteisten asioiden hoitoa – keinoälystä genetiikkaan, ilmastonmuutoksesta pandemioihin.

Tämän vuoksi Otto pitää hyökkäyksiä tiedettä vastaan myös suorana uhkana kansanvallalle. Hyvin informoidut ja kriittiseen ajatteluun kykenevät päätöksentekijät ja kansalaiset ovat demokratian elinehto. Jos tutkimus, koulutus ja tiedelukutaito rapautuvat, liu’utaan nopeasti kohti autoritääristä valtaa.

Yhdysvaltain puoluekokoussirkuksen vaikuttavimman puheen piti demokraattien kokouksen avauspäivänä Michelle Obama. Valkoisen talon ensimmäinen musta ensimmäinen nainen kertoi perheensä reaktiona kaikenlaiseen loanheittoon olevan ”kun he menevät matalalta, me menemme korkealta”.

Tämä on hyvä periaate yleisemminkin. Rimanalituksiin ei pidä vastata rimaa laskemalla. Epä-älyllisyys ei kukistu epä-älyllisyydellä. Reitti ulos totuuden jälkeisestä politiikasta löytyy korkealta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat