Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hillary-viha on niin syvää, ettei sitä järkisyillä selitetä

Pääkirjoitus
 
Petja Pelli
Petja Pelli Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimituksen uutistuottaja.

On vaikea käsittää sen vihan syvyyttä, jota suuri osa amerikkalaisista tuntee demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clintonia kohtaan. Hillary-raivossa on jotain lähes alkukantaista.

”Hän on paholainen”, totesi republikaanien ehdokas Donald Trump kampanjatilaisuudessaan äskettäin. Myöhemmin Trump vihjasi, että Hillaryn pysäyttämiseen tarvitaan ehkä aseenkanto-oikeutta. Lock her up, vangitkaa hänet, on ollut Trumpin hurmosjuhlien suosituimpia iskulauseita jo pitkään.

Itse kuulin vankilahokeman viimeksi maanantaina lennolla New Yorkista Kööpenhaminaan. Vieressä istunut newjerseyläisteini kertoi ”pitävänsä Trumpista enemmän”. Kun kysyin syytä, vastaus tuli heti. ”Hillary kuuluisi vankilaan. Hän on vaarantanut kansallisen turvallisuuden.” Poika viittasi siihen, että Clinton käytti ulkoministerinä yksityistä sähköpostiaan salaisten viestien käsittelyyn. FBI moitti Clintonia, muttei nähnyt aihetta syytteille. Lisäksi moni republikaani pitää Clintonia vastuullisena Yhdysvaltojen lähettilään kuolemasta terrori-iskussa Libyassa tai jopa äärijärjestö Isisin synnystä. Varsinkin Isis-syytös on järjetön. Clintonia ei voi syyttää ilmiöstä, jonka perimmäiset juuret juontavat Irakin sotaan asti.

Jos asiasyyt eivät selitä Clinton-vihaa tyhjentävästi, mitä jää jäljelle? Sukupuoli on taatusti yksi tekijä. Kiinnostavamman selityksen tarjosi kuitenkin toinen matkakaverini Yhdysvalloissa. Washingtonin-bussissa tapaamani demokraattinainen totesi, että Clintonin suurin ongelma on hänen paksu ulkokuorensa. Vuosikausien julkisuusmyllyn jälkeen hän laskelmoi esiintymisiään niin, että mitään inhimillistä ei välity yleisölle asti. ”On vaikea luottaa ihmiseen, jota ei koe tuntevansa”, nainen sanoi. Samaan johtopäätökseen päätyi myös arvostettu Time-lehti. Se kirjoitti juuri laajassa henkilöjutussaan, että Hillaryllä on monta roolia, jotka eivät aina sovi yhteen: aktivisti, uskollinen kumppani, soturi, käytännöllinen ongelmanratkaisija.

Keväällä Clinton paljasti Politicon haastattelussa, että jopa minä-pronominin käyttö poliittisissa puheissa on ollut hänelle hankalaa. Innostavan kampanjapersoonan luomisesta hän puhui kuin se olisi vain yksi asia lisää loputtomalla to do -listalla. ”Se on kuin oppisi minkä tahansa uuden taidon”, hän sanoi.

Trumpille Clintonin persoonan etäisyys on suuri etu, sillä Trump jos joku osaa hyödyntää psykologian perussääntöä: Kaikki tuntematon pelottaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat