Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Päivähoidon ja sen maksujen tavoitteet ovat ristiriitaisia

Maksujen porrastuksella halutaan tasata tuloja, mutta samalla luodaan työmarkkinoille kannustinloukkuja.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Päiväkodilla on vaikutusta sekä lapsen kehitykseen että hänen perheensä talouteen ja työnteon kannustumiin. Näkökulman valinta vaikuttaa siihen, mikä vaikuttaisi järkevältä mallilta päivähoitomaksuihin.
Päiväkodilla on vaikutusta sekä lapsen kehitykseen että hänen perheensä talouteen ja työnteon kannustumiin. Näkökulman valinta vaikuttaa siihen, mikä vaikuttaisi järkevältä mallilta päivähoitomaksuihin. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Elokuun puoliväli on otollinen aika perheiden asemaa koskeviin kannanottoihin. Koulut alkavat, ja suuri joukko lapsia palaa päiväkoteihin. Poliittinen syksy alkaa käynnistyä. Ministerit ja korkeat virkamiehet pohtivat valtion seuraavan vuoden budjettia.

Yhdeksi teemaksi on viime päivinä noussut suhtautuminen päivähoitomaksuihin. Sytyke keskusteluun on ilmeinen. Hallituksen kaavailut julkisen talouden paikkaamisesta maksuja osittain korottamalla eivät ole saaneet kuntia innostumaan. Vaikka helpotuksia olisi luvassa esimerkiksi yksinhuoltajien maksuihin, keskiluokkaan osuvat maksujen korotukset ovat saaneet päättäjät kunnissa ja eduskunnassa varpailleen.

Alun perin maksujen piti nousta jo tässä kuussa, mutta päätöstä lykättiin. Varsinkin kokoomus on halunnut ottaa poliittisesti herkän asian uuteen käsittelyyn hallituksen budjettiriihessä. Ajankohta on siis otollinen esimerkiksi etujärjestöjen vaikuttamiselle.

Viime viikolla OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ehdotti päivähoidon tekemistä osittain ilmaiseksi. Maanantaina oli EK:n kannan vuoro: päivähoitomaksuja pitäisi alentaa reippaasti.

Kannat voivat aluksi kuulostaa samansuuntaisilta, mutta niiden näkökulmat ovat hyvin erilaisia. Päivähoidolla nimittäin tavoitellaan usein keskenään ristiriitaisia asioita.

Opettajia edustava OAJ puhuu päivähoidosta varhaiskasvatuksena. Näkökulma on silloin lapsessa, jolle päivähoito on varsinaista koulua edeltävää kasvatusta. OAJ:n esittämä malli tarkoittaisi, että lapselle tarjottaisiin maksutta tietty määrä varhaiskasvatusta, minkä jälkeen päivähoito olisi maksullista.

Mallin tavoitteena olisi saada mahdollisimman suuri joukko lapsia varhaiskasvatuksen piiriin ainakin osa-aikaisesti. Se tukisi lapsen kehitystä ja riski myöhemmästä syrjäytymisestä vähenisi, mikä toisi sijoitetut veroeurot takaisin. Se tosin tapahtuisi kaukana tulevaisuudessa.

Päivähoidon hahmottaminen osaksi koulutusjärjestelmää on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina, kun hoidon järjestäminen on kunnissa siirretty opetustoimen vastuulle. Monissa muissa maissa ajattelu on jo paljon pitemmällä. Siksi ihailtuja koulujaan esittelevät suomalaiset ovat joutuneet silloin tällöin vastaamaan kysymykseen, miksi varhaiskasvatus on maksullista mutta yliopisto-opetus maksutonta.

EK:n näkökulma taas lähtee työelämästä ja sen kannustimista. EK haluaisi vähentää kannustinloukkuja leikkaamalla päivähoitomaksuja ja paikkaamalla näin syntyvä aukko leikkaamalla asumistukia. Nyt tulojen noustessa hoitomaksut nousevat ja asumistuki laskee, mikä vähentää palkasta käteen jäävää osuutta.

Myös EK:n näkökulmalle löytyy tukea selvityksistä, jos asiaa katsoo perheiden talouden ja työmarkkinoiden toiminnan näkökulmasta. Päivähoitomaksujen alentaminen asumistukea leikkaamalla voisi kannustaa ottamaan työtä vastaan, mutta samalla se vähentäisi tulontasausta, johon maksujen porrastuksella on pyritty.

Päivähoitomaksuista käytävä keskustelu osoittaa, kuinka vaikeaa tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen verkkoa on uudistaa. Osaamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn investoiminen olisi kannattavaa, mutta takaisinmaksuaika on liian kaukana tulevaisuudessa. Tuloerojen tasaamiseen olisi halua, mutta käytetyt keinot luovat usein uusia kannustinloukkuja.

Maksuja, palveluja ja myös työelämää pitäisi uudistaa kokonaisuutena eikä vain yksi pala kerrallaan. Suomen pitää samaan aikaan parantaa osaamistaan, säilyttää yhteiskunnan eheys ja saada työmarkkinat toimimaan paljon nykyistä paremmin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat