Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomen talous kaipaa uudenlaista ajattelua

Talouspolitiikan on edistettävä kansantalouden rakennemuutosta, kirjoittaa taloustieteen professori Matti Pohjola HS:n Vieraskynä-palstalla.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Suomen kansantalouden kokonaistuotanto eli bruttoarvonlisäyksen volyymi ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen. Se on nyt samalla tasolla kuin alkuvuonna 2006.

Yksityisten palvelujen tuotanto on kuitenkin kasvanut tänä aikana 13 prosenttia. Samanaikainen tehdasteollisuuden 25 prosentin supistuminen on kumonnut palvelujen kasvun myönteisen vaikutuksen.

Talouden rakennemuutos teollisuudesta palveluihin on ollut nopea ja raju. Kymmenen vuotta sitten tehdasteollisuuden osuus kansantalouden kokonaistuotannon arvosta oli 25 prosenttia, nyt enää 17 prosenttia. Osuus on selvästi pienempi kuin Saksassa mutta vielä yhtä suuri kuin euroalueella ja Ruotsissa.

Teollisuuden romahduksesta puolet on tapahtunut keskimääräistä korkeamman teknologian toimialoilla. Niillä innovaatioiden merkitys on suuri ja työn tuottavuus korkea: sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa sekä koneiden, laitteiden ja kulkuneuvojen valmistuksessa.

Tavaraviennin määrä on nyt 6 prosenttia pienempi kuin vuonna 2006. Korkean teknologian tuotteiden osuus tavaraviennin arvosta on pudonnut 18 prosentista 7 prosenttiin. Ruotsissa ja Saksassa osuus on kaksinkertainen. EU-maista vain Sloveniassa, Espanjassa, Bulgariassa, Kreikassa ja Portugalissa osuus on pienempi kuin Suomessa.

Korkean teknologian viennin romahdettua teollisuuden hintakilpailukyvyn merkitys on korostunut. Vientiyritykset kilpailevat samoilla markkinoilla kehittyvien kansantalouksien ja esimerkiksi kiinalaisten yritysten kanssa.

Kilpailukykysopimuksella ja muilla kustannustasoa alentavilla talouspoliittisilla toimilla parannetaan yritysten kannattavuutta, mutta parempi tulevaisuus syntyy vain uusista innovaatioista, korkeammasta tuottavuudesta ja siten myös paremmista palkoista.

Yritysten tutkimus- ja kehitysinvestoinnit olivat viime vuonna reaalisesti 30 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2006. Supistuminen selittyy pääosin elektroniikkateollisuuden romahduksella. Hämmästyttävää on, että myös julkisyhteisöjen investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen ovat supistuneet vuodesta 2012 alkaen.

Tutkimus- ja kehitysinvestointien osuus kansantalouden kokonaistuotannon arvosta on enää 3,3 prosenttia. Osuus oli suurimmillaan prosenttiyksikön korkeampi. Ruotsissa osuus on kasvanut 4,6 prosenttiin.

Talouskasvu syntyy vain sellaisista investoinneista, jotka luovat innovaatioita ja vauhdittavat teknologian kehittymistä. Eduskunta voisi muuttaa talouspolitiikkaa talouskasvua tukevaksi lisäämällä julkisyhteisöjen tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta. Investointien tehottomiin verotukiin ei ole tarvetta.

Yksityiset palvelut ovat kansantaloutemme valopilkku. Niiden vienti on lisääntynyt 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. Palvelujen osuus viennin arvosta on jo 30 prosenttia. Tietotekniikkapalveluja vietiin viime vuonna ulkomaille 7 miljardin euron arvosta – summa on lähes yhtä suuri kuin Suomesta viedyn paperin ja pahvin arvo.

Korkean teknologian palvelujen tuotannon nopea kasvu on ilahduttavaa. Informaatio ja viestintä sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta ovat kasvaneet 26 prosenttia vuodesta 2006 ja luoneet talouskasvua enemmän kuin mikään muu kansantalouden sektori.

Korkean teknologian palvelujen osuus kokonaistuotannon arvosta on 11 prosenttia. Osuus on yhtä suuri kuin Saksassa mutta pari prosenttiyksikköä pienempi kuin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Korkean teknologian palvelujen osuus työllisyydestä on Suomessa jo EU:n korkeimpia.

Kansantalouden suhteellinen etu on siirtynyt perinteisestä tehdasteollisuudesta tietointensiivisten ja korkean teknologian palvelujen tuotantoon. Kun myös perinteisellä teollisuudella on mahdollisuus uudistua digitaalisia palveluja ja tavaratuotantoa yhdistämällä, mahdollisuudet talouden ja hyvinvoinnin uuteen kasvuun ovat vähintään yhtä hyvät kuin Suomen teollistuessa sata vuotta sitten.

Jotta tämä toteutuisi, talouspolitiikan pitää uudistua: julkisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja kannattaa kasvattaa, yleisiä investointi- ja verotukia voidaan karsia, palvelualojen sääntelyä pitää purkaa ja julkisia palveluja tulee digitoida.

Kustannuskilpailukykyä korostavat vanhentuneet ajatusmallit pitää korvata nykyaikaisilla, tutkimuksen ja kehittämisen sekä teknologian merkitystä korostavilla opeilla.

Matti Pohjola

Kirjoittaja on taloustieteen professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat