Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Palkkaeroja syntyy jo koulun penkillä

Merkittävä osa palkkaeroista syntyy jo opiskelualaa valittaessa. Suomen työmarkkinat ovat useita EU-maita enemmän jakautuneet miesten ja naisten ammatteihin.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Tor Wennström / Lehtikuva
Suomen työmarkkinat jakautuvat useimpia muita EU-maita enemmän naisten ja miesten aloihin. Yksi syy palkkaeroihin on siis koulussa ja pääsykokeissa.
Suomen työmarkkinat jakautuvat useimpia muita EU-maita enemmän naisten ja miesten aloihin. Yksi syy palkkaeroihin on siis koulussa ja pääsykokeissa. Kuva: Tor Wennström / Lehtikuva

Tilastokeskus kertoi tiistaina tietoja yksityisen sektorin palkoista vuonna 2015. Miesten ja naisten erot olivat edelleen suuret. Säännöllisen työajan keskiansio kuukausipalkkaisilla miehillä oli 3 970 euroa kuussa ja naisilla 3 150 euroa.

Ero kasvaa ikävuosien karttuessa. Alle 20-vuotiaiden miesten ja naisten palkat olivat käytännössä samalla tasolla, mutta yli 60-vuotiaiden ryhmässä naiset saivat noin 75 prosenttia miesten palkasta.

Tärkein syy syvään juurtuneisiin palkkaeroihin ei ole, että samasta työstä ei maksettaisi samaa palkkaa. Kyse on paljolti siitä, että suomalainen työelämä on yhä hyvin sitkeästi jakautunut naisten ja miesten aloihin. Jos asiaa katsotaan ammattien tai toimialojen näkökulmasta EU:ssa, vain muutamassa uudessa jäsenmaassa työmarkkinat ovat jakautuneet enemmän kuin Suomessa.

Ero muuhun Pohjolaan on valitettavan selvä. Suomi pyrkii ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää, mutta samaan aikaan ihmisten mielissä on ammattien välillä näkymättömiä muureja. Jos muureja ei ylitetä, kaikki eivät sijoitu edellytystensä kannalta sopivimpaan työhön, mikä vaikeuttaa hyvinvoinnin rahoittamista.

Nopeaa muutosta ei ole luvassa. Tämänvuotiset opiskelijavalinnatkin kertovat, että vanhat ajatusmallit pysyvät vahvoina. Pojat ryhtyvät opiskelemaan teknisiä aloja, joilta pääsee usein yksityisten yritysten hyväpalkkaisiin töihin. Naiset suuntautuvat oppilaitoksiin, joissa pätevöityy julkisen sektorin pienempipalkkaisiin hoiva-ammatteihin.

Syitä jakoon on monia. Perheet, koulut ja julkisuus ylläpitävät mielikuvia, joista nuoret eivät itsekään pyri voimakkaasti eroon. Merkittävä osa palkkaeroista syntyy jo koulun penkillä.

Erot eivät kuitenkaan synny pelkästään opiskeluvalinnasta. Ne vahvistuvat jo työuran alkupuolella. Nuorilla naisilla teetetään enemmän pätkätöitä kuin nuorilla miehillä. Tilastoista ja arjen havainnoista voi päätellä, että yksi syy on työnantajien pelko mahdollisen äitiyden kuluista ja vaivasta. Pysyvään työsuhteeseen pääsyn korkea kynnys vaikuttaa koko tulevaan työuraan.

Vaikka vanhemmuuden suoria kuluja tasataan jo jonkin verran, esimerkiksi sijaisen hankkiminen ja perehdyttäminen kuormittavat työnantajaa. Se näkyy rekrytoinneissa. Valtiovarainministeriön tuoreessa budjettiesityksessä esitetään 2 500 euron kertakorvausta työnantajalle naispuolisen työntekijän perhevapaista. Vuosittainen 100 miljoonan euron kulu katettaisiin korottamalla työnantajien sairausvakuutusmaksua.

Kertakorvausmallin idean voi jäljittää runsaan kolmen vuoden taakse. Silloisen kansanedustajan Osmo Soininvaaran (vihr) ja silloisen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajan, nykyisen kansanedustajan Juhana Vartiaisen (kok) valtioneuvoston kanslialle tekemässä työllisyysraportissa ehdotettiin 5 000 euron korvausta.

Työelämän tasa-arvo toteutuu hitaasti eikä yksittäisiä taikatemppuja ole, mutta kertakorvaus voi olla askel oikeaan suuntaan. Valtion pitäisi kuitenkin arvioida kriittisemmin Suomen nykyistä perhepolitiikkaa, sillä lasten syntymä tuntuu vain kasvattavan sukupuolten välisiä eroja. Vaikka kotihoidon tuki on muodollisesti tarkoitettu molemmille vanhemmille, se houkuttelee erityisesti naisia pois työelämästä. Tämä heijastuu työuraan pitkälle tulevaisuudessa ja kuuluu usein myöhemmässä vaiheessa yksinhuoltajaperheiden köyhyyttä selittäviin tekijöihin.

Palkkaerojen kaventumisen pitäisi olla yhteinen tavoite, sillä naisten hyvä sijoittuminen työelämässä on perheiden, työnantajien ja kansantalouden etu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat