Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vähemmistöstä tuli politiikan valtavirtaa Yhdysvalloissa

Joka neljäs yhdysvaltalainen on katolilainen. Ryhmä on kuitenkin nykyään poliittisilta kannoiltaan yhtä hajanainen kuin muukin yhteiskunta.

Pääkirjoitus
 
matti kalliokoski
Matti Kalliokoski Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Viime vuoden syyskuussa paavi Franciscus vieraili Yhdysvalloissa ja sai näyttävän vastaanoton. Yksi kohokohdista oli puhe kongressin yhteisistunnossa.

Kävellessään kohti puhujakoroketta paavi pysähtyi ja kätteli ulkoministeri John Kerryä, maan historian toista katolista ulkoministeriä. Ele oli vahvasti poliittinen.

Kun Kerry valmistautui haastamaan demokraattien ehdokkaana George W. Bushin vuoden 2004 presidentinvaaleissa, ainakin kaksi Yhdysvaltojen katolista piispaa kehotti olemaan jakamatta Kerrylle ehtoollista hänen sallivan aborttikantansa takia.

Kannanotot tuskin ratkaisivat vaalia, mutta Kerry otti ne hyvin henkilökohtaisesti. Lyhyt kädenpuristus yli kymmenen vuotta myöhemmin oli siksi paavilta epäsuora vastaus arvosteluun ja samalla tuen osoitus Kerrylle, jonka oli vaikea peitellä liikutustaan.

Paavin vierailu muistutti, kuinka vahva asema katolilaisilla on Yhdysvalloissa. Kongressissa pidetyn puheen ajan paavin takana seisoi kaksi katolista vaikuttajaa: edustajainhuoneen puhemies John Boehner ja senaatin muodollinen puheenjohtaja, varapresidentti Joe Biden. Suorassa lähetyksessä näkyi, kuinka puhetta kuunnellut Boehner itki vuolaasti.

Yhdysvaltalaisista joka neljäs on katolilainen, Barack Obaman avainministereistä joka kolmas. Jo vuosia enemmistö korkeimman oikeuden tuomareista on ollut katolilaisia.

John F. Kennedy mursi katolilaisten yhden lasikaton politiikassa, kun hänet valittiin anglosaksisten protestanttimiesten joukon jatkoksi presidentinvaaleissa vuonna 1960. Tuolloin hän sai lähes neljä viidesosaa katolilaisten äänistä. Sen jälkeen yhtenäinen katolisten äänestäjien ryhmä on hajonnut. Nykyään katolilaisten kannatus pääpuolueille jakautuu lähes tasan, eikä ryhmä erotu asennekyselyissä.

Irlantilaisten, saksalaisten, puolalaisten ja italialaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat päässeet niille yhteiskunnan askelmille, joilla englantilaisten perilliset ovat perinteisesti olleet. Edellinen polvi saattoi tukeutua ammattiyhdistyksiin ja paikallishallintoon. Nyt moni on noussut hyviin asemiin ja vieroksuu sekä verotusta että aktiivista julkista valtaa.

Nykyään jo kolmasosa katolilaisista on Latinalaisesta Amerikasta tulleita tai heidän jälkeläisiään. Muuttoliike on paikannut maallistuneiden jäsenten kadon.

Vain runsas vuosi sitten moni republikaani näki puolueensa tulevaisuuden varmistuneen, kun presidenttiehdokkuutta tavoitteli katolilaisuuteen kääntynyt ja espanjantaitoinen Jeb Bush, jonka vaimo on Meksikosta. Kannattajakunnasta löytyisivät niin abortti- ja perhekannoissaan tiukat konservatiiviset katolilaiset kuin Kuubasta paenneet antikommunistit ja heidän perässään muut latinotaustaiset.

Sen jälkeen paavi Franciscus kävi kommunistien hallitsemassa Kuubassa ja puhui Yhdysvalloissa ilmastonmuutoksen uhasta. Donald Trump jyräsi presidenttikampanjallaan Jeb Bushin. Trump on houkutellut tuekseen pohjoisten teollisuusosavaltioiden työväestöön kuuluvia miehiä mutta samalla työntänyt Latinalaisesta Amerikasta muuttaneet demokraattien riveihin.

Näissä vaaleissa uskonto on sivuosassa, mutta Biden ei jääne historiaan ainoana katolisena varapresidenttinä. Sekä demokraattien Tim Kaine että republikaanien Mike Pence ovat kasvaneet irlanninkatolilaisessa perheessä. Pence tosin on nyt herätyskristillinen protestantti.

Politiikka sen sijaan vaikuttaa kirkkoihin. Moraali- ja kulttuurikysymykset, jotka jakavat monia yhteiskuntia, piirtävät rajalinjoja myös uskonnollisten yhteisöjen sisälle.

Tähän asti jännitteet ovat näkyneet protestanttisissa kirkoissa esimerkiksi Pohjoismaissa, mutta nyt sama jako alkaa nousta näkyviin myös katolisessa maailmassa.

Ei ole sattuma, että katolisen kirkon sisäisessä kamppailussa tiukimmat nykyisen paavin vastustajat ovat yhdysvaltalaisia kardinaaleja.

Raymond Burke, joka olisi vuonna 2004 jättänyt Kerryn ilman ehtoollista, on yksi avoimesti Franciscusta ja hänen uudistuksiaan uhmanneita.

”Paavilla ei ole valtaa muuttaa kirkon opetusta”, hän on toistanut julkisissa haastatteluissa.

Kun Yhdysvaltojen korkein oikeus laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot, katolisten tuomareiden äänet jakautuivat. Ratkaisevan äänen antoi Anthony Kennedy, katolinen republikaani.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat