Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Opettaja huusi ja nöyryytti – ennen surkeat opettajat saivat riehua vuosia

Peruskoulujen uusi opetussuunnitelma pyrkii tekemään koulusta mielekkäämpää. Suunnitelmaa pitäisi myös toteuttaa käytännössä, kirjoittaa Ismo Uusitupa kolumnissaan.

Pääkirjoitus
 
Ismo Uusitupa Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n urheilutoimituksen uutistuottaja

Opettaja kuulustelee ruotsintunnilla jokaiselta oppilaalta oppikirjassa olleita vuorosanoja. Tähän käytetään yli puolet oppitunnista – lähes joka kerta. Kerran yksi oppilas kysyy: ”Miksi me näitä aina opettelemme?” Opettaja muuttuu punaiseksi ja alkaa huutaa: ”Pitääkö minun vielä sekin kertoa!”

Liikuntatunti alkaa jälleen tarkastuksella: opettaja katsoo, ettei urheiluhousujen alla ole pitkiä alushousuja. Jos on, ne pitää poistaa liikuntasalissa. Tämän jälkeen tunti jatkuu kuten aina: asento, lepo, taakse poistu.

Muistot 1970-luvun Lahden Lyseosta palasivat mieleen, kun luin viime päivien kirjoituksia nykyisestä kouluopetuksesta. Vaaditaanko lapsilta riittävästi, vai onko koulussa käynti pelkkää viihtymistä? Välitetäänkö oppilaista?

Yksi lienee varmaa: 1970-luvun koulusta, jossa epäpätevät opettajat saivat riehua useita vuosia ja jopa vuosikymmeniä, on tultu isoja askelia eteenpäin. Joillakin aika kultaa muistot, mutta uskokaa vain – ennen koulu ei ollut ainakaan parempi.

Ilahduin erityisesti espoolaisen opettajan Timo Kilpiäisen mielipidekirjoituksesta (HS 16.8.), jonka otsikko kertoi paljon: Koulun pitää olla joka päivä mielekästä.

Valitettavasti niin ei ole läheskään kaikkien oppilaiden mielestä. Kouluviihtyvyys on Suomessa erityisen heikkoa, jolloin mielekkyydestäkään ei voi oikein puhua kehuen. Kilpiäinen myös muistutti osuvasti, että viihtyvyyteen panostaminen ei ole heti pois oppimistuloksista. Kun nämä saataisiin yhdistettyä, mielekkyyskin kohenisi.

Juuri käyttöön otettu peruskoulujen uusi opetussuunnitelma pyrkii vastaamaan tähänkin kysymykseen. Pelkällä suunnitelmalla ei toki tee mitään, jos sitä ei oikeasti aleta toteuttaa. Toteutus kaatuu opettajien ja rehtorien niskaan – ja toki oppilaiden ja kodinkin kontolle.

Erityisen hyvää tässä on, että asialle yritetään oikeasti tehdä jotain.

1970-luvulla toki tehtiin vielä suurempi muutos, kun tuli peruskoulu, mutta mielekkyys ei ollut päällimmäisenä ajatuksena. Silloin piti romuttaa rajusti eriarvoistava järjestelmä, jossa tehtiin jako oppikouluun ja kansalaiskouluun. Tilalle tuli haparoiva peruskoulu, johon nyt on tehty jälleen uusi korjausten sarja.

Mitä ruotsinopettaja vastasi oppilaan kysymykseen? Ei mitään, koska hänellä ei ollut siihen vastausta.

Oikaisu 18.8 kello 10.45: Artikkelissa esiintyvän Timo Kilpiäisen nimi oli aiemmin kirjoitettu virheellisesti muotoon Kilpeläinen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat