Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Euroopan unioni lipsuu periaatteistaan

Käännytystyö ihmisoikeuksien ja demokratian puolelle vaatisi käännyttäjältä ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamista.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
REUTERS
Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin käsitys demokratiasta poikkeaa siitä käsityksestä, jota EU hellii.
Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin käsitys demokratiasta poikkeaa siitä käsityksestä, jota EU hellii. Kuva: REUTERS

Euroopan unioni on hellinyt itsestään vuosikymmeniä sellaista kuvaa, että läntinen integraatio levittää ympärilleen läntisiä arvoja.

Eurooppa ikään kuin säteilee lämpöä kylmään ulkopuoliseen maailmaan ja houkuttelee lähemmäs. Ilmiöstä on käytetty ilmaisua soft power, pehmeä voima.

Yhteiset arvot – demokratia ja oikeusvaltioperiaatteet – sitovat maita yhteen ja vahvistavat rauhaa. Sivutuotteena tulee yhteistyötä, jota talouskasvuun tarvitaan. Molemmat hyötyvät, sekä tulija että vastaanottajat.

Soft power kannattaa ymmärtää vastakohtansa kautta. Kova voima tarkoittaa pakkoa, painostusta ja sitomista. Tapaa, jolla Venäjä tuntuu juuri nyt laajentavan omaa etupiiriään.

Mitä enemmän kovaa voimaa on lähistöllä, sitä enemmän pehmeän voiman valtakuntaan siirtyminen houkuttaa. Tämän taas havaitsee siitä, miten Ukraina hahmottaa tulevaisuuttaan.

Vuoden 1995 EU-laajentuminen oli viimeinen, jossa mukaan tulleet olivat heti ensimmäisenä jäsenyyspäivänään valmiita unionin jäsenyyteen. Ruotsi, Suomi ja Itävalta täyttivät kaikki oikeusvaltioperiaatteet ja demokratiaa koskevat vaatimukset. Sen jälkeen mukaan on otettu maita, joita on ohjattu jäsenyysneuvottelujen aikana ja niiden jälkeenkin oikeaan suuntaan. Pääsääntöisesti vierihoidon lopputulos on ollut hyvä.

Viime vuosina tämä lähestymistapa on osoittautunut ongelmalliseksi. Esimerkiksi käyvät Turkki ja muutamat jäsenmaat.

Unkarin hallitus on rakentanut demokratiaa, jossa oikeuslaitos ja media painetaan toimimaan hallituksen toivomalla tavalla. Hallitus ohjaa EU:n tuetkin projekteihin, jotka vahvistavat hallitusta itseään. Maa on korruptoitunut.

Puola kulkee samalla tiellä – tiellä, joka on alkanut houkuttaa myös Tšekkiä ja Slovakiaa.

Mitä EU voi tehdä, jos jo jäseneksi hyväksytyt kääntävät selkänsä niille arvoille, joiden piti voittaa? Taloudellisia ja poliittisia rankaisukeinoja on kyllä olemassa. Käytännössä niihin ei turvauduta Euroopassa, jossa yhtenäisyys on muutenkin koetuksella.

Turkki on kolkutellut EU:n ovella vuosikymmeniä. Tie kohti jäsenyyttä aukeni 1990-luvun lopulla. Lännessä uskottiin, että matka kohti jäsenyyttä on oppimisprojekti halukkaalle oppilaalle.

Jos Turkki jotain oppikin, niin parin viime vuoden aikana se on oppinsa unohtanut. Maa on valinnut tien, joka vie poispäin oikeusvaltioperiaatteesta.

Suunnanmuutos tiedettiin hyvin jo silloin, kun EU teki Turkin kanssa raadollisen sopimuksen pakolaisten palauttamisesta Turkkiin. Unioni löi kättä sellaisen hallinnon kanssa, joka oli koska tahansa valmis kiristämään myyjää: jos ette pidä lupauksianne ja avaa meille ovia ja rahahanoja, me päästämme pakolaisia taas tulemaan. Kauppa oli ihmisoikeuksia polkeva molemmille osapuolille.

Itävalta on jo väläyttänyt mahdollisuutta katkaista Turkin EU-neuvottelut. Ratkaisu edustaisi vain totuuden tunnustamista. Siihen unioni ei kuitenkaan pysty. Vaikka pakolaisia ei nyt olisi tulossa niin paljon kuin vuosi sitten ja varautumista on parannettu ja muureja pystytetty, länsi ei ota riskiä. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble sanoi tämän tiistaina suoraan: pakolaisten vuoksi neuvotteluja ei katkaista.

EU lipsuu periaatteistaan. Käännytystyö ihmisoikeuksien ja demokratian puolelle vaatisi käännyttäjältä ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat