Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Syyria on monen sodan runtelema

Jokaisella Syyrian sotaan sekaantuneella ulkopuolisella vallalla on oma asialistansa. Se on estänyt sodan lopettamisen.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
lasse rantanen
Kuva: lasse rantanen

Damaskoksessa istutaan katukahvilassa ja järjestetään perhejuhlia samalla, kun kaupungin laidoilla ammutaan tykillä kapinallisten alueita ja pohjoisempana Aleppossa joukoittain ihmisiä kuolee Syyrian armeijan, Venäjän ja kapinallisryhmien uhreina. Syyriassa on monta todellisuutta, joita on seurattu tällä viikolla HS:n sivuilla ja verkossa sarjassa Syyria, sodan kasvot.

Syyriassa ei ole käynnissä sota. Syyriassa on meneillään monta sotaa, jotka ylläpitävät toisiaan. Kansainväliset yritykset yli viisi vuotta jatkuneen verenvuodatuksen lopettamiseksi valuvat hukkaan, kun ulkopuoliset vallat tukevat ja vastustavat kukin eri osapuolia.

Uusin askel sodan kansainvälistymisessä on Venäjän ja Iranin yhteistyö kapinallisryhmien pommittamisessa. Tällä viikolla Venäjän ilmavoimien koneet käyttivät pommituslennoillaan ensi kertaa tukikohtaa Iranissa. Maat eivät mitenkään piilotelleet yhteistyönsä tiivistymistä.

Venäjä ja Iran ovat koko sodan ajan antaneet Syyrian presidentti Bashar al-Assadille tukea, jota ilman hän olisi kukistunut ajat sitten. Uusi askel ei yksin tuo voittoa al-Assadille mutta edelleen estää hänen tappionsa. Samalla voi odottaa, että tuki eri kapinallisryhmille länneltä, Turkilta ja Persianlahden arabimailta kasvaa.

Jokaisella sotimiseen sekaantuneella ulkopuolisella taholla on oma asialistansa. Vain tarpeesta tukahduttaa terrorijärjestö Isis vallitsee jonkinlainen yksimielisyys. Isisin sota kaikkia vastaan on johtanut järjestön aseman selvään heikkenemiseen sekä Syyriassa että itäisessä naapurimaassa Irakissa.

Iran oli ulkovalloista ensimmäisenä tukemassa sotilaallisesti al-Assadia. Syyrian sota on osa Iranin laajempaa kamppailua Persianlahden arabimaiden kanssa.

Vastakkain ovat useimmissa arabimaissa vallassa olevat sunnimuslimit ja Irania johtavat shiiamuslimien uskonoppineet. Al-Assadin suku kuuluu lähellä shiioja olevaan alaviittien vähemmistöön.

Pääosa Iranin sotilaallisesta avusta Syyrialle on tullut Libanonin shiiamuslimien Hizbollah-joukkojen osallistumisena taisteluihin Syyrian armeijan rinnalla.

Yhteys al-Assadiin oli Venäjän viimeinen kiinnitys vaikutusvaltaan Lähi-idässä. Sodan ensimmäisinä vuosina Venäjä esti kaikki YK:n turvallisuusneuvoston yritykset puuttua Syyrian hallituksen veriseen toimintaan. Sillä välin lännen tukema oppositio sirpaloitui ja kaikkien vihollinen Isis vahvistui.

Aluksi sekä Turkki että Persianlahden maat katsoivat Isisin nousua sormiensa läpi. Niille Isis oli kuitenkin al-Assadin vastustaja. Isisin silmitön terrori teki tuen lopulta mahdottomaksi.

Tukea saa yhä al-Nusran rintama, joka oli aiemmin verkottunut terroristijärjestö al-Qaidaan ja yrittää nyt laajentaa vaikutusvaltaansa nimellä Fatah al-Sham. Se kilpailee menestyksellisesti kapinallisrintaman johdosta maltillisempien kapinallisryhmien kanssa. Ne saavat tukea arabimaiden lisäksi Yhdysvalloilta ja muilta länsimailta. Arabimaille ja Turkille on ongelma, että joukossa on näkyvästi kurdiryhmiä.

Kaikki sodan ulkopuoliset sponsorit sanovat, että sota pitää lopettaa. Toisto synnyttää helposti liioitellun käsityksen yksimielisyydestä. Viimeksi sodan loppumisen tarvetta korostivat yhdessä Venäjän ja Turkin presidentit Vladimir Putin ja Recep Tayyip Erdoğan. He tukevat Syyriassa vastakkaisia osapuolia.

Myöskään Venäjän ja Yhdysvaltain yhteiset lausunnot eivät vakuuta, kun Venäjä samaan aikaan lisää sotilaallista yhteistyötään Syyriassa Iranin kanssa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat