Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomen ja Britannian kannattaa erota ystävinä

1990-luvun alun integraationeuvottelujen aikana Suomi toivoi Britannian hallituksen suopeutta. Nyt osat ovat vaihtuneet, kirjoittaa Unto Hämäläinen.

Pääkirjoitus
 
Unto Hämäläinen
Unto Hämäläinen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.

Margaret Thatcher oli ollut Britannian pääministerinä 11 vuotta, kun hän tuli ensimmäiselle vierailulleen Suomeen elokuussa 1990. Kohuttu ja pelätty Rautarouva vaikutti ystävälliseltä mutta tunsi arvonsa. Toimittajat eivät hyppineet lehdistötilaisuuksissa nenille, sillä Thatcher osasi sivaltaa vastaan.

Thatcher osallistui Helsingissä pidettyyn oikeistopuolueiden kokoukseen ja hoiti siinä sivussa virallisen pääministerivierailunsa.

Suomen valtiojohdolle Thatcherin käynti oli hyvin merkittävä. Britannia oli ollut koko sodanjälkeisen ajan Suomen tärkeä kauppakumppani ja ymmärtäväinen tukija.

Ja taas Helsinki tarvitsi Lontoon apua, sillä Euroopan yhteisö EY ja Euroopan vapaakauppaliitto Efta aloittivat syksyllä 1990 neuvottelut yhteisen Euroopan talousalueen Etan perustamisesta. Suomi kuului yhdessä muiden puolueettomien maiden kanssa Eftaan, ja Britannia oli johtava EY-maa.

Thatcher ennusti Helsingissä, että EY:n ja Eftan neuvottelut johtaisivat talousalueen syntyyn. Lisäksi hän piti mahdollisena, että Suomen ja Ruotsin kaltaiset puolueettomat maat voisivat tulevaisuudessa päästä EY:n jäseniksi. Lausunto oli harvinaisen suopea, sillä aikaisemmin Thatcher oli pitänyt pienten puolueettomien valtioiden kelpuuttamista yhteisöön mahdottomana.

Britannian pääministerin kauniit sanat toisaalta rauhoittivat, toisaalta hermostuttivat isäntiä. Suomessa nimittäin pelättiin alkavia neuvotteluja. Efta oli heikko ja hajalla. Itävalta oli jo hakenut EY:n jäseneksi, ja Ruotsinkin ounasteltiin pyrkivän yhteisöön.

Vierailun aikana Thatcher ilmoitti pontevasti jatkavansa pääministerinä vielä pitkään. Niin ei käynyt. Hän joutui eroamaan paikaltaan jo muutamaa viikkoa myöhemmin. Thatcherin seuraajasta John Majorista ei tullut voimakasta ja värikästä pääministeriä. Brittihallitus oli kuitenkin Suomelle lojaali 1990-luvun alun integraationeuvottelujen aikana.

Euroopan talousalue aloitti vuonna 1994. Vuotta myöhemmin Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Euroopan unionin jäseniksi.

EU-jäsenyysneuvottelujen aikana huomattiin, että Saksa ymmärsi ja auttoi Suomea enemmän kuin muut suuret EU-maat. Suomi ja Saksa löysivät toisensa, kun seuraava integraatiokierros alkoi ja neuvottelut euroalueen perustamisesta käynnistettiin. Niiden tuloksena Suomi ja Saksa vaihtoivat omat markkansa yhteiseen euroon, mutta Britannia pysyi punnassa.

Margaret Thatcherin vierailusta on 26 vuotta. Britannian hallituksen johdossa on taas nainen ja konservatiivi, Theresa May. Suomen hallitus lienee jo esittänyt vierailukutsun uudelle pääministerille.

Osat ovat nyt vaihtuneet. May joutuu toivomaan Suomen hallituksen suopeutta, sillä Britannia on lähivuosina yhtä hankalassa neuvottelukierteessä kuin Suomi oli 1990-luvun alussa. Suunta on kuitenkin toinen.

Britannian pitäisi päästä eroon Euroopan unionista ja neuvotella sen kanssa yhteistyösopimus. Tiedä vaikka Britanniasta tulisi Norjan kaltainen Euroopan talousalueen Etan jäsenmaa, joka on tiiviissä yhteistyössä EU:n kanssa mutta ei osallistu unionin päätöksentekoon.

Suomen pitää – jo oman etunsa vuoksi – tukea Britanniaa neuvotteluissa ja pyrkiä siihen, että pitkästä liitosta erottaisiin ystävinä. Britannian merkitys on takavuosista heikentynyt, ja maa on pudonnut tärkeiden kauppakumppaniemme listalla seitsemänneksi. Sinne viedään enemmän kuin sieltä tuodaan.

Kukaan ei vielä tiedä, mitä Britannian ero EU:sta merkitsee unionille ja sen jäsenmaiden suhteille Britanniaan. Ennustaminen on vaikeaa, koska ennakkotapausta ei ole.

Britannian EU-kansanäänestys saattoi olla yksi eurooppalaisen integraation historian käännekohta. On mahdollista, että äänestys oli EU:n lopun alku, joka antoi ratkaisevan sysäyksen unionin hajoamiselle.

Kannattaa silti muistaa, että hitaasti ja vaiheittain syntyneet imperiumit eivät yleensä hajoa kertarysäyksellä.

EU:n alkuna pidetään Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 pitämää puhetta, jossa hän ehdotti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista. Schumanin puheesta Britannian kansanäänestykseen kului 66 vuotta ja yksi kuukausi.

Jos loppuvaihe kestäisi yhtä kauan kuin alkuvaihe, unioni hajoaisi vasta vuonna 2082.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat