Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Etelään näkyy, idässä utuista

Suomessa asuu nykyisin kymmeniätuhansia venäläisiä ja virolaisia. Silti yhteys venäläiseen arkeen itärajan takana on ohut.

Pääkirjoitus
 
matti kalliokoski
Matti Kalliokoski Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989. Samalla päättyi yksi aikakausi isossa osassa Eurooppaa. Suomen lähiympäristössä suunta muuttui kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin, elokuussa 1991.

Käänne oli jyrkkä. Epäonnistunut vallankaappausyritys Moskovassa auttoi Baltian maita palauttamaan itsenäisyytensä, murensi kommunistijohtoisen Neuvostoliiton ja sysäsi Suomen kohti Euroopan unionin jäsenyyttä.

Muutokset ovat olleet suuria myös ihmisten arjessa. Vielä 1990-luvun alussa Suomessa pysyvästi asuva virolainen tai venäläinen oli harvinaisuus. Nyt molempien määrän voi laskea kymmenissätuhansissa.

Ilmansuunnalla on silti yhä väliä. Viro on Suomelle jo arkipäivän tuttu. Venäjä on pysynyt vieraana, vaikka rajan yli on käytännön yhteyksiä monin verroin enemmän kuin neuvostovallan vuosina.

Euroopan yhdentyminen on toki usein byrokraattista, mutta se on onnistunut helpottamaan kanssakäymistä EU-kansalaisten välillä. Viisumia ei tarvita, valuutta on sama, työssäkäynti onnistuu ja kaupankäynti sujuu. Asiointi Suomen ja Viron välillä on helppoa muutenkin kuin sukulaiskielen ansiosta.

Vastaavasti Venäjän suunnalla kynnys nousee muustakin syystä kuin kielen tai erilaisten aakkosten vuoksi. Matkustaminen on vaikeampaa ja raha oudompaa. Viranomaisten kanssa asiointi epäilyttää. Missään ei ole virkamiesten ja poliitikkojen armeijaa, joka pyrkii tekemään arjesta yhteensopivaa.

Kun Viroa katsoo Suomenlahden takaa, voi kuvitella näkevänsä koko maan yhdellä kertaa. Suomesta Venäjälle tähyävä pystyy hahmottamaan suuresta maasta vain yhden nurkan, joka ei kerro oikeastaan mitään siitä, millaisessa maisemassa venäläisten enemmistö asuu.

Vuonna 1991 suomalaiset seurasivat elokuun vallankaappausyrityksen päivinä tarkasti tapahtumia sekä idässä että etelässä. Hetket tuntuivat historiallisilta. Vielä syksyllä 1993 Suomessa jännitettiin Moskovan Valkoisen talon eli silloisen parlamenttirakennuksen piiritystä.

Sen jälkeen henkinen etäisyys itänaapuriin kasvoi. Kun Venäjä heikkeni, harva enää ajatteli Moskovan tapahtumien heijastuvan Suomeen. Johtajien nimet toki tiedetään, mutta he toimivat omalla tavallaan siellä jossain.

Viron pääministerin nimi voi unohtua monelta suomalaiselta. Sikäläinen verotus, sähköinen asiointi ja vinkit hyvistä ravintoloista ovat paremmin tiedossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat