Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Onko maailma siirtymässä totuuden jälkeiseen aikaan?

Uuspopulistit osasivat iskeä siihen hetkeen, kun perinteinen media alkoi vajota ja sosiaalinen media nousta.

Pääkirjoitus
 
Ville Similä Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

Valtakunnanänkyrä Paavo Väyrynen julkaisi vuonna 1993 kaksiosaisen muistelmateoksen On totuuden aika I ja II.

Nyt näyttää siltä, että tämä aikakausi on päättynyt.

On totuudenjälkeinen aika.

Totuudenjälkeisestä politiikasta eli post-truth politicsista on puhuttu kesän mittaan Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Termillä tarkoitetaan, että tosiasiat ovat menettäneet merkityksensä politiikassa. Ohi ajoivat mielipiteet ja tunne.

Britannian eroa EU:sta ajettiin häpeämättömillä valheilla, ja Donald Trump eteni Yhdysvalloissa presidenttiehdokkaaksi osoittamalla poikkeuksellista tietämättömyyttä alkeellisistakin asioista.

Ällistyttävää kyllä, ilmiselvä valehtelu kampanjoinnissa ei heikentänyt Trumpin tai brexitin suosiota lainkaan. Kansa ei kaivannut tosiasioita vaan kiihotusta. Mielipiteethän oli jo valittu.

Totuudenjälkeisen politiikan kotimaiseksi klassikoksi on noussut puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon (ps) haastattelu elokuussa 2015.

Slunga-Poutsalo kertoi Ilta-Sanomille tarinan sosiaalitukia huijaavasta maahanmuuttajasta. ”Onko tarina tosi vai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan”, hän lisäsi.

Jos kannattajien tunteet ovat ristiriidassa tosiasioiden kanssa, tosiasiat siis taipukoot.

Totuudenjälkeisen politiikan perusasenteen kiteyttää piirroshahmo Homer Simpsonin tuhahdus: ”Faktat! Niillä nyt voi perustella mitä tahansa!”

Kukaan ei osannut odottaa Britannian eroa EU:sta tai Trumpin nousua, joten tuskin kukaan vielä täysin ymmärtää, miten totuuden aika jäi taakse.

Ainakin uuspopulistit osasivat iskeä siihen hetkeen, kun perinteinen media alkoi vajota ja sosiaalinen media nousta.

Naseva kuvan ja sanan yhdistävä meemi – kaikessa yksinkertaisuudessaan moderni pilakuva – on osoittautunut poliittiseksi aseeksi, jota vastaan on vaikea taistella.

Paavo Väyrysen mielipiteet jakavat kansaa, ja totuuden rajat ovat ryskyneet, kun Väyrynen on kertonut esimerkiksi lukuharrastuksestaan.

Väyrysen arkkivihollinenkaan ei silti voi väittää, että Väyrynen ei hallitsisi asioita. Väyrynen vastusti EU:ta kauan ennen brexitin keksimistä, mutta ei hänen tarvinnut turvautua valheisiin kertoakseen näkemyksensä.

Totuudenjälkeisenä aikana se ei ole mikään hyve.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat