Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Väliseinät pois ja kynnys matalalle

Ammatillinen koulutus varautuu tulevaisuuteen vähentämällä tutkintojen määrää. Samalla pitää huolehtia, että kynnys koulutukseen ja työelämään on matala.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

On yleinen väite, että päätöksiä pohtiessaan suomalaiset katsovat liikaa menneisyyteen. Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevien kohdalla moite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten työntekijöiden ja opiskelijoiden katse on tiukasti tulevaisuudessa. Katse vain joutuu vaeltamaan työelämän muutostarpeiden ja rajujen säästöpaineiden välillä.

Parhaiten tiedetään luvut. Hallitus on käyttämässä leikkuria ahkerasti myös ammatillisen koulutuksen määrärahoihin. Ensi vuonna alkavalla uudistuksella tavoitellaan 190 miljoonan euron säästöä, minkä lisäksi oppisopimuskoulutuksen laajentamiseen ja työpaikalla oppimisen lisäämiseen tarkoitetut määräaikaiset avustukset poistuvat.

Säästöt eivät onnistu pelkällä juustohöylällä, vaan ”koulutuksen järjestäjärakennetta kehitetään” eli suomeksi sanottuna kouluja lakkautetaan ja yhdistetään. Koulutuksen nykyiset järjestäjät saivat alkukesästä kertoa opetus- ja kulttuuriministeriölle toimintansa taloudellisista edellytyksistä ja koulutustarpeesta.

Ministeriön evästys pohdintaan on, että vaikka tulevista rahoista ei ole tietoa, kymmenen prosentin leikkauksista valtionosuuksiin voisi lähteä liikkeelle.

Meno on hirvittänyt työntekijöitä, opiskelijoita ja luottamushenkilöitä, mutta usein keskustelu on jäänyt paikalliseksi, kun ylempien koulutusasteiden puheenvuorot ovat hallinneet valtakunnallista julkisuutta. Peruskysymys on kuitenkin kaikilla tasoilla sama. Mikä olisi kansakunnan tulevaisuuden kannalta oikea panostus koulutukseen, ja mitä panostuksella pitäisi saada aikaan?

Työelämän muuttuminen ei ole uusi ilmiö, vaan muutosvauhti on tunnettu jo pitkään. Ammattilaisella pitää olla sekä syvää osaamista omalla erityisalallaan että laaja pohja, jolta ponnistaen voi kartuttaa uutta osaamista tulevaisuudessa. Ajatus yhdessä ammatissa ja yhtenäisellä työuralla etenemisestä vastaa todellisuutta entistä huonommin.

Vielä vuosituhannen vaihteen jälkeen muutoksiin vastattiin kehittämällä uusia tutkintoja. Niiden lukumäärä kasvoi nopeasti. Erilaisia ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja on nykyään yli 350.

Suunta on onneksi kääntymässä. Elokuun alkupuolella työnsä valmiiksi saanut ohjausryhmä ehdottaa väliseinien kaatamista tutkintojen väliltä ja tutkintojen lukumäärän puolittamista. Samalla joustavuus tutkintojen sisällä kasvaisi ja niiden uudistaminen nopeutuisi.

Vaikka tutkintouudistuksen luonnoksissa ei viitata koulutuksen järjestäjien lukumäärän karsintaan, muutos on helpompi, jos toimijoita on nykyistä vähemmän.

Suomalaista koulutusjärjestelmää leimaa usko seiniin ja koulumaiseen opetukseen. Erityisesti ammatillisen koulutuksen tehtävä on kuitenkin tehdä oppimisen kynnyksestä mahdollisimman matala, jotta kukaan ei jäisi pelkän peruskoulun varaan.

Tähän asti osaamisen kartuttaminen työpaikoilla esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen avulla on ollut vierasta suomalaiselle ajattelulle. Toivottavasti ammatillisen koulutuksen uudistushanke onnistuu muokkaamaan asenteita ja käytäntöjä.

Kun työ ja opiskelu ovat lähellä toisiaan, on helpompi saada kunnon ote molempiin ja jatkaa myöhemmin opintietä eteenpäin. Liian monella ote pääsee yhä lipsumaan jo peruskoulun jälkeen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat