Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Missä luuraavat rakentava kansallismielisyys ja vastuullinen, inhimillinen populismi?

Faktoja olisi tarjolla niille, jotka nostaisivat kovan äläkän avoimen yhteistyön puolesta ja mainostaisivat yhteistyön hedelmiä, kirjoittaa Paavo Rautio kolumnissaan.

Pääkirjoitus
 
Paavo Rautio Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Kansallismielisyys ja ymmärrettävä, kansan tarpeista lähtevä politiikka ovat viime vuosina  muuttuneet muoteiksi, jotka täytetään vain kielteisillä, repivillä ja kyynisillä sisällöillä.

Kansallismielisyys lähestyy aggressiivista nationalismia ja muukalaisvihamielisyyttä. Kansalaisten huoliin vastataan populismilla, jossa kilpaillaan sillä, kuka sanoo tiukimmin ei muutokselle ja kaikelle uudelle.

Näinhän ei tarvitsisi olla.

Kansallisten raja-aitojen madaltaminen, globalisaatio ja vapaakaupan vilkastuminen ovat nostaneet ihmisiä köyhyydestä paljon tehokkaammin kuin mikään kehitysapu. Vastakkaisen esimerkin näkee Venäjällä: rajojen pystytys ja eristäytyminen siirtävät kaiken aikaa lisää venäläisiä köyhyysrajan alapuolelle.

Euroopan integraatiokin on kovassa vastatuulessa. On varmaan niin kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi: päätöksenteko on solmussa. Silti rakentaville havainnoille olisi paljon enemmän tilaa kuin Niinistön suurlähettiläspäivillä pitämästä puheesta voisi päätellä.

Työn tulevaisuuden tutkimusinstituutti IZA laskeskeli, miten liittyminen Euroopan unioniin on vaikuttanut jäsenmaiden bruttokansantuotteeseen ja työn tuottavuuteen. Vaihtoehtoisen historian kirjoitus ja kahden valinnan – joista toista ei ole tehty – vertailu on tietysti hyvin vaikeaa.

IZA päätyi vertailemalla siihen, että ainoastaan Kreikan kasvu olisi ollut vauhdikkaampaa, jos maa olisi pysynyt poissa unionista. Muut maat – kuten Suomi – saivat liittymisen ansiosta talouskasvua, joka on siirtynyt kansalaisten elintason nousuksi.

IZA arvioi, että Euroopan maiden kansantuote asukasta kohti olisi keskimäärin 12 prosenttia nykyistä pienempi, jos integraatiota ei olisi ajettu eteenpäin. Suomen etu ei ole näin suuri, mutta voiton puolelle kuitenkin päästään.

Missä luuraavat rakentava kansallismielisyys ja vastuullinen, inhimillinen populismi? Missä ovat ne, jotka eivät hae kannatusta luettelemalla ongelmia vaan tarjoamalla toimivia ratkaisuja?

Faktoja olisi tarjolla niille, jotka nostaisivat kovan äläkän avoimen yhteistyön puolesta ja mainostaisivat yhteistyön hedelmiä. Samoin kannattaisi kiivailla sellaisen isänmaallisuuden puolesta, joka vahvistaa kansalaisten hyvinvointia ottamatta muilta mitään.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat