Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Järjestelmän hajanaisuus haittaa työllistymistä

Viranomaiset katsovat asioita oman hallinnonalansa näkökulmasta. Kukaan ei ole vastuussa työnhakijan palveluiden kokonaisuudesta.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Työllisyyspalveluiden ja -tukien hajanaisuus hidastaa työllistymistä ja ruokkii pitkäaikaistyöttömyyden kasvua. Yksi keino työllisyyden kohentamiseksi olisikin työnhakijoiden ja työnantajien palveluiden – koulutuksen, työvoima-, sosiaali- ja terveyspalveluiden, kotoutuksen, nuorten ja osatyökykyisten palveluiden sekä työttömyysturvan – uudistaminen nykyistä asiakaslähtöisemmäksi kokonaisuudeksi.

Työtön juuttuu tarpeineen liian usein byrokratian rattaisiin. Lainsäädäntö, sen tulkinnat, hankekriteerit ja erilliset rahoituslähteet asettavat ehtoja, jotka asiakkaan on täytettävä. Jos asiakkaan ”status” ei sovi palveluiden ja tukien palapeliin, tuen saanti hankaloituu.

Toimijoita ja projekteja on paljon, mutta kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta työnhakijan asioista. Kukin viranomainen katsoo tapauksia oman hallinnonalansa näkökulmasta. Kokonaisuus on saatava toimimaan asiakkaan tarpeista lähtien. Tärkeitä ovat sujuvat siirtymät työnhaun, työllistymisen, kouluttautumisen ja itsensä työllistämisen välillä.

Kun työnantajat eivät koe saavansa te-toimistosta laadukasta palvelua, rekrytointi siirtyy muille areenoille. Julkisissa palveluissa pitäisikin lisätä työttömien näkyvyyttä ja markkinointia työnantajille. Tämä edellyttää työnhakijan osaamisen, työkyvyn ja mahdollisuuksien laadukasta arviointia työnhaun alussa. Sellainen ei onnistu ilman kasvokkain kohtaamista ja monialaista asiantuntemusta.

Usein puhutaan velvoitteista työttömien ”aktivoimiseksi”. Työhön patistuksellakin on sijansa, mutta samalla on annettava tilaa työnhakijan omatoimisuudelle ja vastuunotolle. Tämä edistäisi hallituksen visiota luottamusyhteiskunnan vahvistamisesta ja turhan sääntelyn vähentämisestä. Hallituksen tavoitteita tulisikin soveltaa uudistettaessa työttömyysturvaa ja julkisia työvoimapalveluita.

Työnhakijan mahdollisuuksia omatoimisuuteen on parannettava. Työsuhteen solmimisen kynnystä madaltaisi esimerkiksi se, että osana työnhakua työtön voisi vapaaehtoisesti näyttää osaamistaan työpaikalla menettämättä työttömyysturvaa. Myös palkkatuen myöntämiseen liittyy paljon viipeitä, jotka haittaavat sekä työnantajaa että työtöntä.

Oman asemansa kohentamiseen motivoituneen työttömän kannalta työttömyysturvassa on lannistavia piirteitä. Itsensä työllistäminen, osa-aikainen työ, sivutoiminen yrittäminen, toimeksiantotehtävät ja työosuuskunnassa toimiminen voivat vaarantaa työttömyysturvan jatkumisen. Työttömän ”passiivisuus” saattaa siis johtua järjestelmän byrokratialoukuista. Ne voivat olla taloudellisten kannustimien puutetta pahempi hidaste.

Perustulokokeilu voi korjata ongelmia. Lisäksi työttömyysturvajärjestelmää on uudistettava niin, että uudet työnteon muodot otetaan nykyistä paremmin huomioon.

Hallitusohjelman tavoitteena on työvoimapalveluiden kokonaisvaltainen uudistaminen. Kärkihankkeiden tähänastiset suunnitelmat eivät vielä johda tavoitteeseen.

Ensi vuoden alussa käynnistyvissä alueellisissa työllisyyskokeiluissa on mukana kolme maakuntaa ja kuusi kuntien yhteistyöaluetta. Kokeiluja tulisi käyttää rohkeasti asiakaslähtöisten työllisyyspalveluiden ministeriörajat ylittävään kehitystyöhön. Strategisen uudistustyön tueksi tarvitaan palveludesignin osaamista sekä eri kokeilujen välistä vertailua ja tutkimusta.

Kokeiluissa tukea ja palveluita pitää voida räätälöidä yli hallinnonala- ja hankerajojen. Päätösvaltaa on siirrettävä lähemmäksi asiakkaita, ja vastuu asiakkaan palvelukokonaisuudesta tulee saada yksiin käsiin. Niin työnhakija kuin työnantajakin tarvitsevat sopivaa tukea ja neuvontaa oikeaan aikaan.

Asiakkaiden kokemuksia on voitava hyödyntää kehitystyössä. Palveluiden ja tukien käyttäjät on otettava mukaan myös lainsäädännön vaikutusten arviointiin. Viestinnän tulisi olla selkokielistä eli ymmärrettävää erilaisille työnhakijoille.

Vastuu julkisista työvoimapalveluista siirtyy vuonna 2019 maakunnille. Maakunnat vastaavat myös sosiaali- ja terveyspalveluista. Vireillä on laaja ammatillisen koulutuksen reformi. Alueellisia kokeiluja tulisi hyödyntää testialustana, jotta monet uudistukset saadaan sovitettua yhteen työnhakija- ja työnantajalähtöisesti.

Maria Kaisa Aula

Kirjoittaja oli alkuvuodesta 2016 työllisyyskokeilujen selvityshenkilö työ- ja elinkeinoministeriössä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat