Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Osuustoimintaimperiumi iskee takaisin – etujärjestöjen ja rahoituksen maailma repeilee

OP jättää Finanssialan keskusliiton, jota taas kiskotaan irti EK:sta.

Pääkirjoitus
 
Paavo Rautio Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Tämä syksy on Elinkeinoelämän keskusliitolle ja Finanssialan keskusliitolle kriittinen.

Rahoitus-, pankki- ja vakuutusalaa siipiensä suojiin kerännyt Finanssialan keskusliitto (FK) joutuu pohtimaan, ketä se tulevaisuudessa edustaa ja miten. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) taas miettii, miten sen oma vaikutusvalta ja järjestökatras pysyvät kasassa.

FK:n hallitus kokoontuu syyskuun puolivälissä. Pian sen jälkeen Osuuspankkiryhmä ilmoittaa jättävänsä FK:n. OP-ryhmä aikoo hoitaa edunvalvontansa Palvelualan työantajien Paltan ja EK:n kautta.

Yksi perustelu OP:n valinnalle on muodollisen makuinen. FK:lle voisi jättää edunvalvontatehtäviä, mutta koska FK sallii vain täysjäsenyyksiä, OP valitsee toisin.

OP tulkitsee nyt valitsevansa sen järjestön, jossa suomalaisen elinkeinoelämän kannalta olennaiset keskustelut ja linjaukset tehdään. Tämän voi lukea toisinkin päin: FK:n merkitys on huvennut.

Osuuspankkiryhmän suhdetta Finanssialan keskusliittoon jäsentää moni taustalla liikkuva suuri asia.

Yksi on akuutti: vakuutusyhtiö Ifin viime vuoden lopulla tekemä kantelu. If teki kilpailuviranomaisille kantelun, jossa se epäili OP:n tekevän ristisubventiota. Pankkiasiakkaat saavat bonuksia, joilla he voivat maksaa OP:n muita tuotteita. Ifin tulkinnan mukaan OP voi näin tarjota vahinkovakuutustuotteita alle tuotantokustannusten.

OP-ryhmässä kantelu suututti. Asiaa kuvaillaan lähes henkilökohtaisuuksiin meneväksi.

Samalla kantelu kuitenkin herätti havaitsemaan muutoksen.

Pankissa oli jo menossa suuri strategian muutos, joka julkistettiin kesäkuussa. Siinä OP kertoi muuttuvansa finanssiyhtiöstä monialayhtiöksi, joka hankkii ison osan tuloistaan muuta kautta kuin myymällä rahaa ja vakuutuksia.

Kysymys muotoutui seuraavanlaiseksi: Jos OP myy tulevaisuudessa muun muassa terveyspalveluita, miksi se olisi mukana järjestössä, jonka edunvalvontaan tällaiset kysymykset eivät kuulu ja jossa on mukana toimintatavoiltaan ja arvoiltaan ihan erilainen yhtiö, If? Toimiala liukuu, mutta sen etujen ajaja ei.

OP lukee aikaa siten, että FK:n edunvalvonnan kärki on kaiken lisäksi väärässä kohtaa.

OP näkee, että ylivoimaisesti suurin haaste alalle tulee Euroopan keskuspankista. EKP:n kerrotaan vyöryvän päälle sääntöineen ja rahapoliittisine ratkaisuineen. Siksi edunvalvonta on käännettävä Frankfurtin suuntaan ja EKP:ltä on yritettävä suojautua.

Tähän ajatukseen liittyi se, että OP osti palvelukseensa FK:sta Erkki Sarsan. Ennen FK:n leipiin siirtymistään Sarsa toimi valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosastolla. Hän on pankkivalvonnan ja EKP-asioiden raskaan sarjan osaaja.

Toinen edunvalvonnan ongelma nousee EU:n maksupalveludirektiivistä. Se pakottaa pankit avaamaan asiakasrajapintansa kilpailijoille. Niiden on sallittava tehdä bisnestä, jossa käytetään pankkien tarjoamaa palvelukantaa, esimerkiksi pankkitilejä. Nämä startupit ja ylikansalliset toimijat – siis koko alan kilpailijat – ovat OP:n näkemyksen mukaan ihan muualla kuin siellä, mihin FK suuntaa toimintansa.

OP:n uusia näkemyksiä FK:sta on luettu myös siten, että menossa on rahavallan kaksinkamppailu: OP:n Reijo Karhinen vastaan Sampo-leirin Björn Wahlroos. Tämä kiistetään väittämällä, että asiat kiistelevät, eivät ihmiset. Tosin Karhisen ja Sammon konsernijohtajan Kari Stadighin välejä kuvaillaan kireiksi.

Vaikka EK saisikin OP:sta vahvistuksia, tilanne ei ole EK:lle ruusuinen. Metsäteollisuus päätti jo jättää EK:n. Ratkaisun juuret ovat kaukana, mutta lopullinen päätös tuli kilpailukykysopimuksesta.

Metsäteollisuuden taustavoimat arvioivat, että EK alistui ostovoimaa kasvattavia ratkaisuja suosivien järjestöjensä tahtoon. Jos suosii ostovoimaa, ei ole valmis voimakkaisiin työn hinnan alennuksiin.

Näiden taustavoimien mukaan Metsäteollisuus olisi kaivannut – vaikka työrauhan kustannuksella – voimakkaampia, kilpailukykyä kasvattavia päätöksiä. Tyytymättömyys reaalipolitiikan voittoon oli suurta.

Nyt nämä samat voimat kiskovat Finanssialan keskusliittoa irti EK:sta, onnistuu se tai ei.

EK:n huoli muistuttaa EU:n päättäjien huolta Britannian brexit-ratkaisusta. Jos virta vie poispäin EK:sta, se syö järjestön valtaa ja arvovaltaa. Ja kun järjestöstä lohkeilee paloja, samalla lohkeilee tulopohja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat