Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kiitos kaikkensa antamisesta

Maamme-laulun soidessa voittaja on koko kansa. Muina hetkinä urheilija on kovin yksin.

Pääkirjoitus
 
Jaakko Lähteenmaa Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n hallintopäällikkö.

Zimbabwen presidentti Robert Mugabe määräsi poliisikomentaja Augustine Chihurin pidättämään maan koko 31-henkisen olympiajoukkueen sen palattua Riosta ilman ensimmäistäkään mitalia. ”Jos olisimme halunneet Brasiliaan jonkun laulamaan kansallishymniämme ja kantamaan lippuamme, olisimme lähettäneet sinne kauniita tyttöjä ja komeita poikia Zimbabwen yliopistosta”, nigerialainen PM News kertoi presidentin kiivailleen.

Värikkäistä lausunnoistaan tunnettu valtionpäämies vertasi maan olympiajoukkueen hyödyllisyyttä siihen, että impotentilla miehellä olisi viisi vaimoa.

Tylytystä sai kotimaassaan osakseen myös Suomen olympiajoukkue. Sen saalis kaukaisista kisoista oli yksi pronssi. Joukkueen kokonaissuoritusta moitittiin olympiafiaskoksi. Toisin kuin Zimbabwessa, täällä ei kukaan sentään ollut vaatimassa urheilijoilta takaisin näiden valmennukseen ja matkoihin sijoitettuja euroja. Yksittäisiä urheilijoita nimiteltiin kuitenkin kisaturisteiksi. Samaa kielikuvaa omistaan käytti Zimbabwen Mugabe.

Tuli mitaleja tai ei, urheilu on loistavaa viihdettä. Mitä muuta voi päätellä siitä, että Rion olympialähetykset keräsivät Ylen mukaan ruutujen ääreen kaikkiaan yli 4 miljoonaa suomalaista?

Kuinka upeaa olikaan katsella vasta lukioikäisen seiväshyppääjämme Wilma Murron keskittymistä tai hänen ikätoverinsa, voimistelija Ekaterina Volkovan täydellistä kehon hallintaa. Miten uusin silmin sitä seurasikaan pöytätennistä, kun palloista taisteli Suomen Benedek Oláh. Ja kuinka taitavasti kenttäratsastaja Elmo Jankari ja ratsunsa Duchess Desirée selvittivät Rion vaativan maastoradan. Näistä nuorista jokainen tarjosi meille kotikatsomoihin hienoja elämyksiä.

Maamme-laulun soidessa voittaja on koko kansa: ”Hyvä me!” Muulloin urheilija on kovin yksin, ja tappion hetkinä myös yksinäisin.

Menestystä ja mitaleita vaativat sohvaperunat eivät välttämättä edes tiedä, millaisiin uhrauksiin nuoret urheilijat arjessaan taipuvat. Koulukirjat seuraavat mukana harjoittelu- ja kisamatkoilla, ja kotiin palaajaa odottaa rästiin jääneiden kokeiden suma. Ylioppilaskirjoituksissa kysymykset ovat kaikille samat. Varusmiespalveluksessa urheilija lähtee tetsauspäivän päätteeksi vielä treeneihin, kun tupakaverit laahustavat munkkipossu mielessään sotilaskotiin.

Kaukaisen Afrikan kansallismieliselle mitalikuumeelle on helppo naureskella. Rotiksikin keksi Mugabe atleettejaan nimitellä, varsinainen velikulta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat