Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomessa opetellaan puhumaan uhkakuvista ja muutoksista – Venäjä aiheuttaa epävarmuutta, mutta Yhdysvallatkin on nyt hieman arvaamaton

Uusissa turvallisuuspolitiikan selvityksissä ei löydy merkkiäkään Suomen erityisasemasta suhteissa Venäjään, mutta usko siihen elää edelleen.

Pääkirjoitus
 
Kari Huhta Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.

Suomalaisten maailmaa ovat viime vuosina mullistaneet huimat muutokset, vaikka ulos katsottaessa kaikki on jokseenkin ennallaan.

Yksi hämmästyttävä piirre muutoksissa on nopeus, jolla ne sulautetaan osaksi arkea.

Mobiililaitteitaan räpeltävät ihmiset elävät maailmassa, jossa ay-liike leikkaa omia etujaan ja perussuomalaiset ovat hallituksessa. Euroopassa on koettu talouskriisin jälkeen pakolaiskriisi, sota Ukrainassa ja yhä syvenevä välirikko Venäjän ja lännen välillä.

Myös lähes kiveen hakattuina pidetyt käsitteet Suomen turvallisuudesta muuttuvat.

Kuten useissa muissakin mullistuksissa, osa ihmisistä kokee muutokset omikseen, osa kokee ne uhkaksi.

Muutoksia turvallisuuspolitiikassa on arvioitu tänä vuonna ryppäässä valtioneuvoston käynnistämiä selvityksiä. Tuorein on päättyvällä viikolla julkistettu ulkopoliittisen instituutin raportti Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla.

Useimmissa reaktioissa selvityksiä on kehuttu selkokielisyydestä erityisesti arvioissa Venäjän tilanteesta. Arviot ovat synkkiä.

Osassa reaktioista moititaan samaista selkokielisyyttä. Kyse ei ole pelkästään eri näkemyksistä Suomen Nato-jäsenyydestä, jota selvityksissä ei esitetä. Kritiikin taustalta voi löytyä syvää uskoa Suomen ja Venäjän suhteiden erillisyyteen muun maailman kehityksestä.

Selvitykset eivät tue käsitystä Suomen ja Venäjän erityissuhteesta. Kahdenkeskistä yhteydenpitoa kyllä korostetaan, mutta varoitusten saattelemana.

Suomen asemaa on arvioitu tuoreen Venäjä-selvityksen lisäksi myös aiemmin tänä vuonna valmistuneessa Nato-selvityksessä ja valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa selonteossa.

Käyttämällä selvityksiä vapaasti apuvälineenä voi hahmotella kuvaa Suomen asemasta mullistusten keskellä, ja arvioida myös Suomen vaikutusmahdollisuuksia.

Jos jättää EU:n mullistukset toiseen kertaan, jäävät tärkeimmiksi muutosten aiheuttajiksi Yhdysvallat ja Venäjä. Venäjä aiheuttaa Suomelle ylivoimaisesti eniten epävarmuutta, mutta Yhdysvallatkin on nyt hieman arvaamaton.

Donald Trumpin voitto presidentinvaaleissa marraskuussa kiristäisi tunnelmia Itämerellä. Vaalikampanjan aikana Trump on suhtautunut lähes rohkaisevasti Venäjän horjutustoimiin Suomen lähialueilla.

Hillary Clintonin valinta pitäisi Pohjois-Euroopan Yhdysvaltain asialistan kärjessä, mutta voisi tiukentaa Yhdysvaltain ja Venäjän suhteita entisestään. Clintonin valinta on vaalien todennäköisin tulos

Venäjällä ei vuorostaan ole näkyvissä käännettä politiikan tai talouden suunnassa. Vaikuttaminen epävakauttamisen kautta todennäköisesti jatkuu.

Edes sopimus Ukrainan sodan lopettamisesta ei poistaisi syvää kuilua Venäjän ja länsimaiden politiikan tavoitteiden väliltä.

Presidentti Vladimir Putinille ei ole näkyvissä kilpailijaa.

Putin on vallassa kunnes ei ole, oli ulkopoliittisen instituutin seminaarissa päättyvällä viikolla toistettu arvio tulevaisuudesta.

Viisainta lienee varautua ensi tammikuusta eteenpäin Clintonin ja Putinin aikakauteen. Siinä Suomella on hyvin rajoitetut vaikutusmahdollisuudet, mutta ihan kohtuullinen asema asiansa hyvin hoitaneena EU-maana.

Mitä Suomi voi tehdä?

Suomi voi vahvistaa asemaansa EU:ssa ja edistää Naton ja EU:n yhteistyötä. Kahdenvälisiä suhteita voi korostaa Ruotsin lisäksi Viroon ja Norjaan, jotka ovat Suomen tavoin Venäjän rajanaapureita.

Tuore raportti varoittaa kahdenkeskisestä diplomatiasta Venäjän kanssa ilman vahvaa ankkurointia länteen.

Venäjä muistutti arvaamattomuudestaan päättyvällä viikolla siirtymällä tiedotusvälineissään presidentti Sauli Niinistön lentoturva-aloitteen kehumisesta Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyön moittimiseen. Yhdessä arviossa Suomi rinnastettaan Moldovaan maana, jonka pitää olla puolueeton.

Suomella kuitenkin on myös tilaa aktiivisuudelle suurvaltasuhteissa.

Yksi esimerkki on Niinistön viime talvena esille ottama ajatus arktisesta huippukokouksesta Suomen ensi vuonna alkavalla Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella. Se on realistinen hanke, jos Yhdysvallat ja Venäjä itse hakevat takaovea ulos nykyisestä kriisistä. Toistaiseksi siitä ei ole merkkejä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat