Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Merkittävä askel kohti ilmastosopua

Kiina ja Yhdysvallat varmistivat, ettei Pariisin ilmastosopimus jää kiinni marginaalivaltioista.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Carolyn Kaster / Reuters
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat G20-kokouksessa Kiinan Hangzhoussa.
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat G20-kokouksessa Kiinan Hangzhoussa. Kuva: Carolyn Kaster / Reuters

Maailman suurimmat saastuttajat Kiina ja Yhdysvallat ottivat viikonvaihteessa ison askelen kohti oikeudellisesti sitovan ilmastosopimuksen toteutumista. Maat ratifioivat Pariisin ilmastosopimuksen, jonka mukaan maapallon lämpeneminen rajoitetaan selvästi alle kriittisenä rajana pidetyn kahden asteen.

Kahden suurimman pelurin yhtäaikainen ulostulo on selkeä viesti sekä suurille teollisuusmaille että kehitysmaille, joihin etenkin Kiinalla on vaikutusvaltaa. Nyt on selvä, että Pariisin sopimus ei jää marginaalivaltioiden varaan.

Yhdysvalloissa sopimuksen ratifiointi on loogista jatkoa presidentti Barack Obaman hallinnon toimille. Obamalle oli tärkeää edetä ennen marraskuun presidentinvaaleja. Kyseessä on profiilin nosto ja selkeä republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin vastainen ele. Trump on ilmoittanut, että Yhdysvaltojen pitäisi vetäytyä ilmastosopimuksesta. Nyt tehdyn päätöksen purkamiseen olisi kuitenkin iso kynnys.

Kiinan kohdalla ratifiointi merkitsee, että kansallinen prosessi on valmis ja maassa on pystytty rakentamaan yksimielisyys kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisesta. Yllätys tämä ei ole, sillä kiinalaiskaupunkien ilmanlaadun ongelmat ovat niin valtavat, että maan on pakko muutenkin vähentää kivihiilen polttoa. Kiina haluaa vähentää päästöjään. Maa panostaa jo nyt uusiutuvaan energiaan eniten maailmassa.

Kaikkiaan 180 maata sopi viime joulukuussa Pariisissa, että ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan alle kahden asteen. Tavoite on saada rajattua maapallon keskilämpötilan nousu alle 1,5 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan.

Pariisin sopimus tulee voimaan, kun sen ratifioi vähintään 55 maata, jotka vastaavat ainakin 55 prosentista maailman ilmastopäästöistä. Yhdysvaltojen ja Kiinan ratifioinnin jälkeen mukana on 26 maata ja 39 prosenttia globaaleista päästöistä.

Ratifiointi merkitsee, että maa sitoutuu noudattamaan Pariisin ilmastosopimusta. Vaikka sopimuksen tavoite edellyttää mittavia päästöleikkauksia, varsinaisia päästötavoitteita se ei sisällä. Sopimus määrittelee lähinnä sen, että maan täytyy seurata päästöjään ja raportoida niistä läpinäkyvästi.

Sopimus onkin lähinnä symbolinen signaali siitä, että maat haluavat olla mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sopimus ei kuitenkaan velvoita esimerkiksi Yhdysvaltoja tekemään yhtään enempää päästövähennyksiä kuin maa haluaa tehdä.

Ratkaisuja sen sijaan kaivattaisiin EU:lta. Unionissa on nyt selkeästi ryhdistäytymisen paikka. Valmistelu jäsenmaissa on ollut niin hidasta, että on jopa mahdollista, että EU ei ehdi ratifioida sopimusta määräaikaan eli 21. huhtikuuta 2017 mennessä. Jos Pariisin sopimus tulee voimaan ennen kuin EU ratifioi sen, ilmastojohtajuudesta – jota EU haluaa korostaa – ei voi puhua.

Toisaalta EU on sopinut toimistaan jo ennen Pariisin ilmastokokousta, ja lainsäädäntö on jo nyt voimassa. EU:n ilmastotavoitteet kiristyvät riippumatta siitä, tuleeko Pariisin sopimus voimaan vai ei.

Yhdysvaltojen ja Kiinan ulostulo oli kuitenkin merkittävä ja taitavasti ajoitettu. Nyt myös EU:n pitää löytää oma roolinsa. Kun Pariisin sopimus tulee voimaan, säännöistä päättävät ne, jotka ovat sopimuksen osapuolia. EU:lla ei pitäisi olla varaa jäädä ulkopuolelle.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat