Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miehistä tuli vihaisia – ja siihen on hyvä syy

Kunniaa pidetään usein menneen maailman asiana, mutta viime aikoina menetetystä kunniasta on tullut poliittista dynamiittia eri puolilla maailmaa.

Pääkirjoitus
 
Anu Kantola
Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Tuhannet eurooppalaiset ja amerikkalaiset kuolivat 1500-luvulta 1900-luvulle asti tappamalla toisiaan sivistyneesti yhdessä sovittujen tarkkojen sääntöjen mukaan. Erityisesti aateliston harrastamien kaksintaisteluiden syyt eivät olleet aina suuren suuria. 1700-luvun alussa Firenzessä kirjallisuutta harrastava mies tappoi serkkunsa, joka uskalsi väittää, että mies oli ymmärtänyt Dantensa väärin. Ranskassa kaksi hovimiestä taisteli angorakissasta, jonka kumpikin halusi omakseen.

Mistä kaksintaisteluissa oli siis varsinaisesti kyse?

Yleensä vastaukseksi tarjotaan miehen kunniaa. Aatelisto ja yläluokat osoittivat olevansa miehekkäitä vertaistensa joukossa, ja samalla omassa luokassaan muita ihmisiä parempi joukko.

Kunnia on myös tärkeä osa ihmisen identiteettiä: sitä, mitä ihminen on – etenkin muiden silmissä. Valistusfilosofi Montesquieu kirjoitti, että kunniasta taisteltaessa ihmisellä on pelissä koko minuutensa ja siksi erimielisyydet leimahtavat mitättömistäkin asioista.

Kaksintaistelut angorakissasta kävivät mielessä, kun nainen, joka rimpautti pyöränkelloaan ja ohitti edellä ajaneen miehen, oli tulla kuristetuksi Baanalla. Eikä kyse ole vain yhdestä pinnansa polttaneesta polkijasta. Kunniaa pidetään usein menneen maailman asiana, mutta viime aikoina menetetystä kunniasta on tullut poliittista dynamiittia eri puolilla maailmaa.

Nyrkkisääntö on, että jos joukko vanhoja valtiaita huomaa asemansa heikentyvän, he eivät niele tappiotaan hiljaa vaan alkavat taistella katoavan asemansa puolesta. Kutistuva aatelisto kävi kaksintaisteluita pitkään salaa lakeja uhmaten. Joidenkin mielestä ensimmäinen maailmansotakin oli vanhan sotilasaatelin viivytystaistelua katoavan kunniansa puolesta.

Nyt Donald Trump lupaa palauttaa amerikkalaisen keskiluokan suuruuden. Monet venäläiset taas ryhmittyvät Vladimir Putinin taakse yrittäessään palauttaa hajonneen imperiuminsa kunniaa. Ei ole sattumaa, että britit irtoavat EU:sta ensimmäisinä – he olivat sentään maailman napa vielä vajaat sata vuotta sitten. James Bond on nostalginen fantasia Britanniasta, joka yhä hallitsee maailmaa mieskunnollaan.

Silmiinpistävän usein juuri miehet ovat nyt vihaisia. Heillä on siihen hyvät syyt. 1900-luvun teolliset yhteiskunnat rakennettiin työtä tekevien miesten johdolla. Nyt globalisaatio on syönyt monelta työt ja tuonut voimattomuutta ja irrallisuutta.

Moni hakee turvaa menneistä kunnian päivistä: puhtaasta kansakunnasta, sukupuolirooleista tai tiukoista uskonnollisista yhteisöistä. Naiset halutaan vanhoille paikoilleen äiteinä, vaimoina tai pokaaleina, jotka saavat miehet näyttämään entistä miehekkäämmiltä. Homot ja maahanmuuttajat kyseenalaistavat vanhan järjestyksen. Siksi heidät halutaan siivota pois silmistä. Heteroavioliiton pyhyyttä on suojeltava niin, että vihkialttarille päästetään vain mies ja nainen.

Kaikesta tästä tuskin seuraa mitään erityisen hyvää ja kestävää. Kunnia tuottaa jyrkkää ajattelua, jäykkiä identiteettejä ja vihanpitoa. Muukalais- ja naisviha sekä homofobia perustuvat heikompien syrjimiselle ja pelolle, jossa ei ole mitään kovin kunniakasta. Viha ja pelko eivät tuo pysyvää kunniaa.

Mistä sitä siis mies, ja miksei nainenkin, hakisi kunniaa tässä maailmassa?

Montesquieu, aatelismies itsekin, kuvaili 1700-luvulla aateliston kunniaa omine lakeineen ja sääntöineen niin jäykäksi, ettei mikään pysty taivuttamaan sitä. Mutta tietysti myös kunnia taipuu. Aateliston yläluokkainen kunnia katosi, ja tilalle tulivat tasa-arvon, demokratian, työtä tekevän kansan ja yrittäjyyden kunnian koodit.

Nyt globalisaatio ja sen tuoma rakennemuutos ovat rapauttaneet monien identiteettiä. Kun ihmiset menettävät identiteettinsä, heistä tulee vihaisia. Siksi yhteiskuntaa pitää yrittää rakentaa sellaiseksi, että pudonneilla on mahdollisuus nousta, mennä eteenpäin ja elää kunniallisesti

Montesquieu kirjoitti myös, että ihminen on joustava olento, joka katselee ympärilleen, oppii nopeasti muilta ihmisiltä ja voi muuttaa käsitystään omasta luonnostaan. Niin hän teki itsekin. Vanhan maailman paronista sukeutui uuden maailman oikeusvaltion rakentaja, joka puolusti vapauksia, perustuslaillisuutta ja orjuuden lakkauttamista. Aatelismiehen ideoiden pohjalta kirjoitettiin aatelisten ajan syrjään siirtänyt Yhdysvaltain perustuslaki.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat