Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Antti Rinne Vieraskynä-palstalla: Ulkopoliittinen instituutti pelottelee Venäjän uhalla

Tutkijoiden pitäisi Venäjää tarkastellessaan arvioida myös sen toimintaympäristöä.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Alexander Stubbin (kok) pääministerikaudella tilattu Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitys julkaistiin viime viikolla.

Huomio kiinnittyy siihen, keiden näkemyksiä raporttia koottaessa on kuultu. Selvitystä varten haastateltujen joukosta näyttävät puuttuvan kokonaan esimerkiksi Aleksanteri-instituutin asiantuntijat.

Selvityksen parasta antia on kuvaus Venäjän sisäisestä tilanteesta. Venäjän talouskehitys ja talouden modernisaatio ovat jääneet puutteellisiksi. Korruptio ja vallan keskittyminen harvoille ovat oikeusvaltio- ja demokratiakehityksen kannalta merkittäviä ongelmia.

Ulkopolitiikassa selvitys antaa kovin vähän aineksia Venäjän toiminnan ymmärtämiseen. Raportti jää mielipidetasolle, ja tekstiä voi lukea enemmän pelkoja nostattavana kuin aitoja vastauksia antavana. Selvitys tarkastelee Venäjän toimintaa tyhjiössä analysoimatta, mitä maailmassa muuten tapahtuu.

Selvityksessä todetaan, että Venäjä ei olisi muuttanut ulkopoliittisia tavoitteitaan. Tosiasiassa Vladimir Putinin aikana Venäjän ulkopolitiikan tavoitteita on selvästi muutettu.

Putin totesi jo Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa 2007, että Venäjän heikkouden aika on ohi. Sama johtopäätös voidaan tehdä Putinin puheista Bukarestin Nato-huippukokouksessa huhtikuussa 2008. Putin toi tuolloin selvästi esiin Venäjän ulkopolitiikan preferenssit, jotka merkitsivät muutosta Boris Jeltsinin ajan linjauksiin.

Ulkopoliittisen instituutin raportti torjuu energiayhteistyön Venäjän kanssa. Selvitys ei näytä hyväksyvän Fennovoiman ydinvoimalaa tai Saksan ja Venäjän välistä Itämeren kaasuputkihanketta. Tätä perustellaan sillä, että energiariippuvuus Venäjästä lisääntyisi.

Eduskunnan luvan perusteella käynnistetyssä Fennovoima-hankkeessa oli ensin mukana saksalainen energiayhtiö E.on. Sen vetäydyttyä suomalaisille tuli tarve löytää kumppani ja rahoitusta. He pyysivät mukaan venäläistä Rosatomia.

Suomen edellinen hallitus on varmistanut kotimaisen omistusasteen kautta laitoksen hallinnan kaikissa oloissa. Hankkeessa on kyse suomalaisten lisäenergian tarpeesta. Laitos toimii Suomessa. Polttoainetta voidaan ostaa Venäjältä tai muualta, ja polttoainetta varastoidaan useamman vuoden tarpeisiin Suomessa.

Jos lopetamme sähkön ostamisen Venäjältä ja tuotamme sen täällä itse, on vaikea nähdä, että riippuvuutemme Venäjästä kasvaisi.

Saksan ja Venäjän välisen Itämeren kaasuputkihankkeen takana on halu varmistaa kaasutoimitukset. Suomalaisten asiana ei ole päättää, tuovatko saksalaiset kaasunsa Venäjältä Itämeren vai Ukrainan kautta.

Suomi on perustellusti arvostellut Venäjän toimintaa Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Myös Venäjän sisäpolitiikassa demokratiakehitys on ottanut selkeitä taka-askeleita.

Kaikki tämä herättää huolta Suomessa. Suomi on ottanut huomioon tapahtuneen ja käynnistänyt valmiustoimia ja muita turvallisuusjärjestelyjä. Niistä sovittiin jo viime vaalikaudella ollessani hallituksen ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsen.

Ulkopoliittisen instituutin selvityksessä on pelottelua, jota ei voida pitää perusteltuna. Puheet siitä, että Venäjä kyseenalaistaisi Suomen itsenäisyyden ovat eriskummallisia ottaen huomioon, että Suomen itsenäisyys vahvistettiin talvi- ja jatkosodassa. Tämä tiedetään Suomessa, Venäjällä ja koko maailmassa.

Selvityksessä suositellaan, että Suomen pitää informoida etukäteen läntisiä kumppaneitaan kahdenkeskisestä kanssakäymisestään Venäjän kanssa. Näin on meneteltykin. Sitähän hallitus ja presidentti Sauli Niinistö ovat pakolaisasiassa ja transponderialoitteessa tehneet.

Kaikissa oloissa on tärkeää, että Suomi paitsi toteuttaa yhdessä sovittuja EU-päätöksiä myös ylläpitää suoria kahdenvälisiä suhteita Venäjään. Näin toimivat useimmat muutkin EU-maat.

Suomi on sotilasliittojen ulkopuolella, ja hyvä näin. Suomen EU-jäsenyys on myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen valinta. Rauhankumppanuus Naton kanssa kehittää Suomen toimintakykyä ja jatkaa perinnettämme rauhanturvaamistyössä. On tärkeää, että Suomella on hyvät suhteet idässä, lännessä ja etelässä.

Suomen tulee aina itsenäisesti ja kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta arvioida ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutostarpeita. Suomi ei ole kenenkään etupiiriä – ei itään eikä länteen – vaan suvereeni, itsenäinen valtio.

Antti Rinne

Kirjoittaja on Sdp:n puheenjohtaja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat