Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hyttyset levittävät viruksia Suomessakin, ja asiantuntijan mukaan uusien virusten leviämistä on syytä seurata

Tähän asti hyttysenpistot ovat aiheuttaneet meillä lähinnä lieväoireisia kuumetauteja. Uusien virusten ja hyttyslajien leviämistä Euroopassa on syytä seurata tarkasti.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Kuluvan vuoden aikana ilmennyt zikavirusepidemia on nostanut hyttysten välityksellä leviävät arbovirukset huomion kohteeksi. Aiemmin lähes tuntemattoman viruksen muuttuminen mahdolliseksi maailmanlaajuisen pandemian aiheuttajaksi huolestuttaa.

Arbovirukset eivät ole uusi eivätkä tropiikkiin rajoittuva ilmiö: Pohjois-Euroopassakin esiintyy jo nyt useita hyttysten levittämiä viruksia.

Merkittävimpinä arbovirusten leviämiseen vaikuttavina tekijöinä pidetään ilmaston lämpenemistä sekä ihmisten ja tavaroiden aiempaa suurempaa liikkuvuutta. Muun muassa zikavirusta, denguevirusta ja Länsi-Niilin virusta levittävä tiikerihyttynen (Aedes albopictus) on Aasian trooppisten alueiden hyttyslaji, joka levisi 1960-luvulla Aasiasta Eurooppaan kaupparahdin mukana.

Tiikerihyttysiä on havaittu Euroopan etelä- ja keskiosissa Belgiaa ja Hollantia myöten. Tiikerihyttysten munat selviävät ilmeisesti talvesta myös lumipeitteisillä alueilla.

Pelkkä hyttysten esiintyvyys ei riitä ennustamaan virusepidemian todennäköisyyttä millään alueella. Epidemian edellytyksiä ovat myös itse viruksen siirtyminen alueelle vaikkapa matkailijoiden mukana ja alueen väestön alhainen immuniteetti – jota selittää se, että asukkaiden kohtaamiset viruksen kanssa ovat olleet aiemmin vähäisiä. Laaja epidemia voi syntyä lisäksi vain, jos virus lisääntyy tehokkaasti.

Ihminen on monille arboviruksille niin sanottu pääteisäntä: elimistössämme ilmenevät viruspartikkelien määrät ovat liian alhaisia, jotta tartunta voisi siirtyä infektoituneesta henkilöstä uusiin hyttysiin ja edelleen toisiin ihmisiin. Todellisia arboviruspopulaatioita ylläpitäviä eläimiä ovat usein linnut ja pienet jyrsijät.

Esimerkiksi tiikerihyttysen välityksellä leviävän Länsi-Niilin viruksen levinneisyysalue Euroopassa ei kata koko tiikerihyttysen esiintymisaluetta vaan noudattaa tiettyjen muuttolintujen reittejä. Viruksen geneettisen aineksen muuntumisen ohella muutos yhdessä tai useammassa edellä kuvatuista seikoista voi lisätä arbovirusten aiheuttamaa riskiä.

Suomi tuntuu sijaintinsa ja suhteellisen kylmän ilmaston ansiosta turvalliselta paikalta, jossa ei altistuta arboviruksille. Todellisuudessa hyttysten välityksellä leviävät mikrobit ovat kuitenkin jo nyt kiinteä osa suomalaista luontoa.

Kotoperäisiin arboviruksiimme kuuluvat muun muassa karjalankuumetta eli pogostantautia aiheuttava Sindbis-virus sekä löytöpaikkansa mukaan nimetty Inkoo-virus. Zikaviruksen, Länsi-Niilin viruksen ja monien muiden arbovirusten tavoin suuri osa Sindbis- ja Inkoo-viruksen aiheuttamista infektioista on oireettomia tai ne aiheuttavat vain lieväoireisia kuumetauteja. Satunnaisesti Sindbis-tartunnan saaneilla ihmisillä tavataan kuitenkin myös pitkäkestoista niveltulehdusta, ja harvinaisissa tapauksissa – etenkin lapsilla ja nuorilla – Inkoo-virus voi johtaa aivojen tulehdustilaan.

Verinäytteitä analysoimalla on saatu selville, että 30–50 prosenttia suomalaisista kantaa Inkoo-viruksen vasta-ainetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että suuri osa väestöstä on ollut tekemisissä Inkoo-viruksen kanssa vaikkei sitä itse tiedäkään.

Vuonna 2007 suomalaisista hyttysistä eristettiin ensimmäistä kertaa Inkoo-viruksen lähisukulainen, Chatanga-virus, jota on aiemmin löydetty venäläisistä hyttysistä. Chatanga-viruksen tarttumisesta ja virukseen mahdollisesti liittyvistä terveysriskeistä tiedetään vasta vähän.

On todennäköistä, että suomalaisissa metsissä on muitakin, meille vielä tuntemattomia arboviruksia.

Tieteellinen perustutkimus mahdollistaa sekä uusien viruslajien ja tunnettujen lajien uusien ominaisuuksien tunnistamisen. Tällainen tieto ei ole suoraan tuotteistettavissa eikä sen taloudellista arvoa voi lyhyellä aikavälillä ennakoida, mutta se voi osoittautua pitkällä aikavälillä arvaamattoman hyödylliseksi.

Länsi-Niilin viruksen leviämisen estämiseksi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu asetti kesäkuun lopussa verenluovutusrajoituksia monilla Etelä- ja Kaakkois-Euroopan seuduilla matkailleille. Rajoitukset konkretisoivat hyttysten levittämien tautien uhan lähialueillamme.

Virusten uhan ylidramatisointia on syytä välttää, mutta epidemioiden ehkäisemiseksi on tärkeää seurata virusten leviämistä ja lisätä niihin liittyvää tietämystä.

Leena Hanski

Kirjoittaja on yliopistonlehtori Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat