Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ehkä vegaanit vielä pelastavat koko maailman

Tuore ruokalehti antaa minulle uuden määritelmän: olen reduktiaani. Siis ihminen, joka pyrkii puolittamaan lihansyöntinsä.

Pääkirjoitus
 
Suvi Ahola Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Tuore ruokalehti antaa minulle uuden määritelmän: olen reduktiaani. Siis ihminen, joka pyrkii puolittamaan lihansyöntinsä.

Termi on vain yksi listalla, jolla kuvataan eri tapoja lisätä kasvissyöntiä. Jos ei syö lihaa illalla, on lounasvege. Jos kasvissyönnistään huolimatta pitää mättöruuasta, on sipsikaljavegaani.

Muutosta ei voi enää olla huomaamatta. Lihan ja maitotuotteiden korvikkeita vyöryy kauppoihin, ja ruokaohjeissa on yhä enemmän vegaanireseptejä, joihin ei käytetä mitään eläinpohjaista.

Onhan kasvissyöntiä ollut aina, mutta ei tällaista. Se, mikä ennen tuntui sitoutumiselta mauttomuuteen, on nyt nautintojen runsas tarjotin. Ei tarvitse pelätä, että vaikuttaa ankealta ihmiseltä. Eikä sitä, että saa illallispöydässä eteensä vain keitettyjä sekavihanneksia.

Tunnustan, että minulle juuri se on ollut suurin este lihan vähentämisessä.

Pidän ruuasta ja sen laittamisesta niin paljon, että pelkkien kasvisten käyttäminen on tuntunut kaventavan palettia liikaa. Tarjontaa on ollut vähän, etenkin kotimaista ja luonnonmukaista.

Vaan ei enää. Reko-toreilla asioin suoraan lähituottajien kanssa, ja kauppojen vihannestiskit ovat laajemmat kuin ikinä. Jääkaapissani on nytkin tomaattia, kurkkua, erilaisia perunoita, hapatettua porkkanaa, kyssäkaalia, kukkakaalia, keltajuurta, pinaattia, chilejä ja purjoa.

Niiden kokkaaminen on ihanaa.

Asenne lihaan on kuitenkin myös sukupolvikysymys. 1950-luvulla syntyneenä olen omaksunut agraarisperäisen suhteen ruokaan. Sen mukaan kaikkea voi ja pitää syödä – ennen se olikin elinehto.

Olen tottunut myös ajatukseen ihmisen ja hänen kesyttämiensä eläinten pitkästä liitosta: ihminen hoitaa eläimiä, ja nämä antavat hänelle lihansa ja nahkansa. Ihminen on myös metsästänyt vuosituhansia.

Minulle on riittänyt, että nämä toimet suoritetaan kunnolla, että eläimet elävät hyvin ja lopetetaan kunniallisesti.

Lasteni ikäisten kulttuuritausta on jo toinen. Yhä useammat eivät yksinkertaisesti hyväksy, että ihminen tappaa toisia olentoja ravinnokseen. Se on heidän syynsä valita kasvissyönti.

En voi väittää vastaan – eihän ihminen ole minustakaan muita eläimiä tärkeämpi. Sekin on selvää, että lihansyönnin lopettaminen on ekologisesti viisasta.

Myös siksi tervehdin riemulla nyhtökauraa ja muita lihan korvaajia: ne vievät maailmaa eteenpäin. Pitkästä aikaa on tunne, että se voi jopa pelastua.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat