Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Telakkavoitolla on monta isää

Turun telakan uusi nousu näyttää olevan kaikkien ansiota. Jotkut muistavat väärin.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Jussi Nukari / Lehtikuva
Mein Schiff 6 -alusta rakennetaan Turun telakalla.
Mein Schiff 6 -alusta rakennetaan Turun telakalla. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Voitolla on monta isää, mutta tappio on aina orpo. Vanha sanonta pätee muun muassa telakkateollisuuteen.

Telakkayhtiö Meyerin saavutukset Turun telakan uudessa nousussa ovat huikeat. Samaan aikaan kun teollisuuden tilaukset vähenevät, Meyer kiskoo Turkuun satojen miljoonien eurojen arvoisia uusia laivatilauksia.

Viime viikolla Meyer kertoi saaneensa tilauksen kahdesta uudesta risteilijästä amerikkalaiselta Carnival-varustamolta. Telakan tilauskanta on kasvanut puolessatoista vuodessa miljardista eurosta viiteen miljardiin euroon. Tilaukset säteilevät Lounais-Suomeen ja luovat uusia työpaikkoja. Ja kun Suomessa kaivataan enemmän korkean teknologian tuotantoa, Meyer vastaa – risteilyalukset eivät ole rautaa ja niittejä vaan ohjelmistoja, tietotekniikkaa ja käsityötä.

Ei siis ihme, että poliittiset päättäjät riemuitsevat ja kehuvat estoitta omaa osuuttaan telakkateollisuuden pelastamisessa. Todellisuudessa Turun telakan pelasti se, että työ- ja elinkeinoministeriö kovetti korvansa poliitikoilta tulleilta vaatimuksilta, kun virkamiehet pelastivat telakkaa muutama vuosi sitten.

Laivatilaukset ovat miljardibisnestä. Risteilijöiden rakentaminen kestää kauan ja myöhästely on kallista. Laivan rahoitukseenkin olisi jotenkin osallistuttava – tai ainakin takaukset olisi osattava houkutella. Tilaajan olisi uskottava, että telakka tai sen alihankintaketju eivät petä missään kohdassa.

Turun telakka kuului korealaisen STX-konserniin. Telakan kehittämistä oli lyöty laimin vuosien ajan, ja STX:n laivanrakennustoiminnot olivat suurissa talousvaikeuksissa. Luottamus telakan omistajin puuttui sekä tilaajilta että takaajilta.

Kun STX näytti lopullisesti uppoavan, silloinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) keräsi virkamiesryhmän, jonka tehtävä oli etsiä STX:n telakalle uusi ostaja STX:n tietämättä.

Samaan aikaan politiikka kuohui. Telakat ovat suuria työllistäjiä, eli niiden kohtalo kiinnostaa aina monia äänestäjiä. Poliittisilla päättäjillä oli kova tarve profiloitua.

Kun Meyer sai tuoreimmat tilauksensa, nykyinen työministeri Jari Lindström (ps) iloitsi jättipotista. Oppositioaikana kellossa oli ihan toinen ääni.

Lindström oli ensimmäinen allekirjoittaja helmikuussa 2013 tehdyssä välikysymyksessä, jossa hallitusta patistettiin pitämään kiinni STX:stä. STX väänsi poliitikkojen avulla uutta tukea laivatilauksiinsa – se vaati 50 miljoonaa euroa lisää. ”Hallitukselle ei tule koskaan vastaavaa tilaisuutta uudestaan, jossa 50 miljoonan euron lisäpanostuksella olisi voinut varmistaa suoraan noin 12 000 miestyövuoden säilymisen”, Lindströmin tekstissä luki.

Hallituksessa arvioitiin, että 50 miljoonan jälkeen tulisi aina vain uusia rahatoiveita. Pelättiin myös, että raha lipsahtaa Koreaan emoyhtiölle. Virkamiehet, asiantuntijat ja hallitukset etsivät Saksasta Meyerin, joka kiinnostui telakan ostamisesta.

Jälkikäteisviisaudella voi sanoa, että onneksi hallitus ja virkamiehet olivat niin kovapäisiä, etteivät he tarttuneet tähän Lindströmin ”tilaisuuteen”.

Vaikka jälkiviisastelu onkin turhaa, opiksi kannattaa ottaa. Elinkeinopolitiikkaan osallistuessaan poliittiset päättäjät pyrkivät usein säilyttämään vanhaa. Jos tuottavuutta halutaan kasvattaa, politiikassa pitäisi kuitenkin pyrkiä ratkaisuihin, jotka luovat uutta, ajavat muutosta ja syrjäyttävät vanhaa. Siinä saattaa mennä muutama ääni nyt, mutta tilalle voi tulla enemmän myöhemmin. Eikä tarvitse omia muiden voittoja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat