Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Viheralueille on rakennettava varoen

Tiiviin rakentamisen vaikutukset kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin tulisi selvittää perusteellisesti.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Helsingin tuleva yleiskaava vähentää merkittävästi pääkaupungin luonto- ja viheralueita. Tiivis rakentaminen on tärkeä taloudellinen tavoite, mutta tärkeää on myös, että asuinympäristö tukee asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia.

Pitkittynyt stressi ja liian vähäinen liikunta ovat merkittäviä syitä väestön terveysongelmiin. Kaupungeissa suuren terveysriskin aiheuttavat lisäksi ilmansaasteet ja melu. Luonnon terveyshyödyistä sairauksien ennaltaehkäisyssä on myös yhä enemmän näyttöä.

Yleiskaavassa ei kuitenkaan ole laajasti pohdittu viheralueille rakentamisen vaikutuksia asukkaiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Koska tieto on puutteellista, luontoalueille rakentaminen pitää tehdä varoen.

Luontoalueille suunniteltu rakentaminen menee monien kipurajalle. Erityisesti esikaupunkialueilla on runsaasti asukkaita, joiden asuinpaikan valintaan luontokontakti on keskeisesti vaikuttanut. Pienituloisten asukkaiden ulkoilu on usein julkisten viheralueiden varassa.

Yleiskaavakeskustelussa asetetaan usein vastakkain nykyisten asukkaiden toiveet ja kaupunkiin muuttavien asuntotarpeet. Asumistoiveet ovat toki erilaisia, mutta myös muualta Suomesta muuttavat toivovat asuinalueeltaan todennäköisemmin luonnonläheisyyttä kuin kompaktia urbaania ympäristöä.

Luonto on tärkeä vetovoimatekijä muun muassa matkailijoille. Pohjoismaisten pääkaupunkien imagoon liitetään usein luonto ja sen vaaliminen.

Kesällä julkaistiin EU:n ympäristöviraston tilaama raportti luonnon terveydellisistä ja sosiaalisista vaikutuksista. Hyödyt syntyvät liikunnan tuomista fyysisistä eduista ja luontoympäristön mielialaa parantavasta vaikutuksesta. Luontoalueilla on myös vähemmän melua ja ilmansaasteita. Terveyshyötyjä saadaan vain, jos luonnossa oleskellaan toistuvasti, joten alueiden tulee olla helposti saavutettavissa.

Suomen Akatemian Greenhealth-tutkimuksessa Helsingissä tehdyssä kokeessa mitattiin työpäivän jälkeen toimistotyöntekijöiden psyykkistä ja fysiologista palautumista työstä erilaisissa ympäristöissä. Jo lyhyt käynti luontoalueilla palautti stressistä paremmin kuin rakennettu ympäristö. Keskuspuiston metsä oli osallistujien mielestä isoa rakennettua puistoa mieluisampi.

Samassa hankkeessa tarkasteltiin myös vihreän asuinympäristön terveyshyötyjä väestölle. Hyödyt asukkaille tulivat ilmi erityisesti esikaupunkialueilla. Pääosin vaikutusta selittää lisääntynyt ulkoilu luonnossa. Käänteisesti kaupunkirakenteen tiivistäminen vähentää liikunnan määrää ja heikentää ulkoilukokemuksen laatua.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston Meri-Rastilassa tekemän kyselyn tulosten mukaan valtaosa vastaajista liikkuisi kokonaisuudessaan vähemmän, jos lähimetsään suunniteltu rakentaminen toteutuu. Tämä johtuu siitä, ettei korvaavaa aluetta tai liikuntamuotoa ole helposti saatavilla.

Kaupunkisuunnittelussa ei ole selvää normistoa siitä, minkä verran ja millaisia luontoalueita eri asukasryhmille tulee tarjota. Sopivaa tarjonnan määrää haetaan vuorovaikutteisen suunnittelun avulla. Asukastietoa on kerätty suunnittelutilaisuuksissa ja verkkokyselyissä.

Asukastiedon painoarvo päätöksenteossa näyttää kuitenkin melko heikolta. Ekologisen tiedon painoarvo on vahvempi, koska sen asema on selkeämmin määritelty lainsäädännössä. Asukkaita tulisi kuitenkin kuulla herkällä korvalla. Heillehän kaupunkia rakennetaan.

Kiistelty aihe on suosittuun Keskuspuistoon suunniteltu rakentaminen, joka haukkaisi leveälti puiston länsiosan metsää. Se ohentaisi puiston kapeaksi väyläksi, ja visuaalinen maisema muuttuisi kerrostalojen näkyessä. Liikenteen päästöt tunkeutuisivat syvemmälle puistoon.

Nämä muutokset heikentäisivät terveyshyötyjä ja ulkoilukokemusta, mikä koskettaa laajalti alueen käyttäjiä. Arvokkaimmille luontoalueille tulisi rakentaa viimeisenä – mikäli perusteellisten selvitysten jälkeen ylipäätään vielä halutaan rakentaa.

Varovaisuusperiaatetta tulee soveltaa ratkaisuissa, joiden vaikutuksia ei kunnolla tunneta. Tiivistä rakentamista tarvitaan, mutta sen hyödyt ja haitat on arvioitava perusteellisesti. Luontoyhteyden ylläpitäminen lisää kaupunkilaisten halukkuutta tehdä ekologisesti kestäviä kuluttamisen ja liikkumisen valintoja omassa arjessaan. Niitä tarvitaan tulevaisuuden Helsingissä.

Liisa Tyrväinen

Kirjoittaja on professori Lukessa. Hän johti Greenhealth-hanketta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat