Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nykyään on kovin helppo ylivelkaantua

Digitalisaatio on tehnyt maksamisesta niin vaivatonta, että rahanmenolta on helppo ummistaa silmänsä.

Pääkirjoitus
 
Antero Mukka Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien päätoimittaja.

Syksy 1991 jäi aikakirjoihin synkkänä lukuna. Ensi viikon alussa tulee kuluneeksi tasan 25 vuotta siitä, kun Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki eli Skop rojahti Suomen pankin syliin. Suuren liikepankin kaatuminen oli yksi 1990-luvun alun laman keskeisiä tapahtumia.

Skopin kohtaloksi koitui liika ahneus. Ulkomaista lainarahaa oli tarjolla, ja markkinaosuuksia kahminut pankki jakoi sitä anteliaasti kotitalouksille ja yrityksille. Riskeihin ei varauduttu, eikä valvonta pysynyt ajan tasalla. Kun noususuhdanne taittui lamaksi, alkoivat luottotappiot kertyä ja pankin maksuvalmius romahti.

Loppuvuonna 1991 kriisin syvyys paljastui nopeasti, kun koko pankkijärjestelmä vapisi. Luottamus Suomen markkaan oli mennyt. Valuuttapako johtikin marraskuussa katkeraan pakkodevalvaatioon.

Lama ja pankkikriisi jättivät suomalaiseen yhteiskuntaan syvät arvet. Lainarahalla vedettyjen pienyritysten vararikot jättivät yrittäjät ja velkojen takaajat puille paljaille. Työttömyys ja kahden asunnon loukkuun joutuminen pahensivat tilannetta entisestään.

Ylivelkaantuminen ei ollut enää omaa syytä, eikä se koskettanut enää vain marginaaliryhmiä. Lähes elinikäisen velan saattoi saada taakakseen kuka tahansa.

Laman perintö on karu. Kaikki eivät jaksaneet elää velkojensa kanssa. Stressi, elintason lasku ja yhteiskunnan turvaverkon alasajo näkyvät myös tuon ajan lasten elämässä.

Tämän päivän Suomesta ei kannata hakea liikaa yhtymäkohtia 1990-laman kurimukseen. Talouden ja yhteiskunnan kestokyky on parempi. Pankit tulivat taantumaan hyvässä iskussa, eikä esimerkiksi asuntomarkkina romahtanut.

Yksilöiden ja perheiden inhimillisiltä tragedioilta ei nytkään toki ole vältytty. Jokainen konkurssi, pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen on menetetty mahdollisuus.

Helppo raha houkuttelee nytkin, ja sen takia kannattaa yhä muistella vanhoja. Sekä yksilöinä että yhteiskuntana joudumme tälläkin kertaa pohdiskelemaan, tunnistammeko ajoissa vaaran merkit – ja onko meillä suunnitelmat myös pahan päivän varalle.

Nykyään ylivelkaantuminen on merkittävästi helpompaa kuin markka-Suomessa. Digitalisaatio on tehnyt maksamisesta niin vaivatonta, että rahanmenolta on helppo ummistaa silmänsä. Tähän ”näkymättömän” rahan ongelmaan on kiinnittänyt huomiota ylivelkaantuneita auttavan Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar.

Harva vähätuloinenkaan enää säästää hankintojaan varten. Kännykän saa osamaksulla ja vaatteet kuukausierissä. Edellisistä laskuista selviää pikavipillä tai vertaislainalla. Tuloksena on velkakierre, jonka uhreiksi päätyy etenkin vasta rahankäyttöään opettelevia nuoria.

Wilkins Micawber oli Charles Dickensin romaanihenkilö, joka velkaantui korviaan myöten. Erisnimestä juurtui englannin kieleen yleisnimi; micawberilla viitataan henkilöön, joka odottaa, että ”kyllä jotain ilmaantuu”. Köyhää, joka uskoo huomisen muuttavan kaiken.

Ongelma on, että kaivattua muutosta ei koskaan tule. Menoeriä siirrellään lasku kerrallaan eteenpäin. Pikavipistä voi yhä kertyä jopa lähes 200 prosentin vuosikorko.

Ylivelkaantuminen voi olla ihan omaa syytäkin, micawberilaista ylioptimismia tai huolettomuutta. Ongelman sysääminen yksin yksilön omalle vastuulle olisi kuitenkin lyhytnäköistä.

Myös yhteiskuntaa tarvitaan, jotta nuorille voidaan tarjota riittävästi valmiuksia oman talouden hallintaan niin kotona kuin koulussakin. Kulutuskeskeinen elämäntapa ja maksamisen helppous tekevät haasteesta erityisen vaikean.

Uusien luottomarkkinoiden säätely on välttämätöntä, jotta sekä markkinoinnin että korkotason ylilyönnit saadaan kuriin. Tähänastiset toimet ovat olleet selvästi riittämättömiä. Kulutusluottojen markkinointi valmiiksi velkaongelmaisille tai muuten ”otollisille” kohderyhmille on suorastaan vastuutonta.

Pääkaupunkiseudulla ydinkysymys on asumisen kalleus. Palkansaajan ansioista jää asumismenojen jälkeen Helsingissä liian vähän käyttöön. Vähätuloisen velkaongelman siemen on jo siinä kylvetty.

Tämän päivän nuoret velalliset ovat huomispäivän lapsien isiä ja äitejä. Sillä on väliä, kuinka ruman perinnön pikavippikodit jättävät seuraavalle sukupolvelle.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat