Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Porojen tehotuotanto on ympäristöriski

Tunturikankailla tallustelee enemmän poroja kuin luonto kestää.

Pääkirjoitus
 
Jukka Ruukki Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n tiedetoimituksen esimies.

Poro on parasta, kuului takavuosien slogan aidon pohjoisen luonnonlihan puolesta. Mainoksissa lapinpukuun sonnustautuneet paimentolaiset kutsuivat etelän city-ihmisiä tutustumaan puolivillin metsäneläimen ainutlaatuiseen aromiin.

Viime vuosina mainospuheisiin on ilmestynyt ripaus maailmanparannusta: poro on paitsi maukasta myös eettistä ja ekologista.

Makuasioista voi aina kiistellä, mutta faktoista ei. Ympäristölle poro on pahasta.

Ilmakuvat Suomen ja Norjan rajalta poronhoitoalueelta ovat karua katseltavaa. Naapurissa tunturiluonto kukoistaa, tällä puolella rajaa jäkälikkö etsii kaveria – turhaan. Laitumet on monin paikoin kaluttu loppuun. Eroosio on vain kiihtynyt kymmenen viime vuoden aikana.

Syy on hyvin tiedossa, ollut jo kauan. Tunturikankailla tallustelee enemmän poroja kuin luonto kestää. Jäkälää, jonka pitäisi olla porojen pääravintoa, ei enää juuri ole. Lähes koko parisataatuhatpäinen porokarja sinnittelee talvet aitauksissa keinoruokinnassa. Hätäapu säästää eläimet hitaalta nälkäkuolemalta paljailla laitumilla.

Ajatus sopusoinnusta luonnon kanssa on suuri kupla. Poromies ei ole enää luontaistaloudesta leipänsä saava paimentolainen vaan etelän tilalliseen verrattava tehokarjan kasvattaja.

Peiliin katsomisen sijasta poronomistajat ja heitä peesaavat ympäristöjärjestöt syyttävät luonnon köyhtymisestä lähes yksinomaan metsien hakkuita. Käsitys eroaa merkittävästi siitä, mitä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa asiasta tiedetään ja opetetaan.

Tunturiluonnon monimuotoisuutta uhkaa kaksi päätekijää: poro ja ilmastonmuutos – tässä järjestyksessä.

Sekä luonto että elinkeino voisivat paremmin, jos poroja vähennettäisiin. Miksei kukaan tee mitään?

Samaa ihmettelee Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen (Lapin Kansa 13.9.). Järvisen mukaan elinkeinolle käy kylmät, jos se ei tunnusta tosiasioita.

Kuluttajille ei riitä, että ruoka on hyvää. Sen pitää myös tehdä hyvää. Siksi moni boikotoi kassilohia ja häkkikananmunia.

Seuraava kohde saattaa hyvin olla eettisesti ja ekologisesti kestämätön porojen tehotuotanto. Kello tikittää.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat