Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Akava aloitti sodan järjestöjen välillä

Akavalla on STTK:n kanssa ankara kilpailu siitä, kumpi on suurempi.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Markus Jokela / HS
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ei ole ollut tyytyväinen palkansaajajärjestöjen nykymuotoiseen yhteistyöhön.
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ei ole ollut tyytyväinen palkansaajajärjestöjen nykymuotoiseen yhteistyöhön. Kuva: Markus Jokela / HS

Korkeasti koulutettujen palkansaajien etujärjestö Akava jatkaa sotaansa muita palkansaajajärjestöjä – erityisesti STTK:ta – vastaan. Akavan on tarkoitus keskiviikkona päättää irtaantumisesta palkansaajien yhteisestä Brysselin-toimistosta ja yhteisestä palkansaajien tutkimuslaitoksesta (HS 17.9.).

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder on sanonut, että Akava jatkaa palkansaajayhteistyötä, mutta vain haluamissaan asioissa. Linjaus ei miellytä SAK:ta ja STTK:ta.

Fjäderin skisma muiden palkansaajajärjestöjen johtajien kanssa ei ole mikään uusi asia. Riita pulpahti pinnalle viime eläkeuudistuksesta neuvoteltaessa. Ratkaisevassa vaiheessa työnantajien EK haki kompromissin SAK:n ja STTK:n kanssa. Akava jäi yksin. Fjäderin kerrotaan jo tuolloin sanoneen, että muutaman vuoden päästä Akava on suurempi kuin SAK ja että STTK:ta ei enää silloin ole.

Fjäder on selvästi turhautunut. Hän ei saa palkansaajien yhteisissä asioissa sellaista sananvaltaa, joka hänelle omasta mielestään kuuluisi puheenjohtajista pisimpään tehtävässä olleena.

Akavalla on STTK:n kanssa ankara kilpailu myös siitä, kumpi on suurempi. Kun STTK:n ja SAK:n liitot vielä puuhasivat yhteistä uutta keskusjärjestöä, Akava kävi aktiivista hankintakampanjaa joidenkin STTK:n liittojen suuntaan tavoitellen jäseniä muun muassa sosiaali- ja terveysalan hoitajien Tehystä.

Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo pelkäsi Tehyn hajoavan, jos keskusjärjestöt sulautuvat yhteen. Siksi hän keväällä asettui vastustamaan yhtenemishanketta. Moni muukin STTK:lainen liitto ehti irtautua fuusiosta ennen kuin se kuopattiin ainakin toistaiseksi.

Hankkeen kaatuminen oli pettymys STTK:laisen Ammattiliiton Pron puheenjohtajalle Jorma Maliselle. Malinen taisi kuvitella, että liittokohtaisten palkkaneuvottelujen aikaan hän pääsee sanelemaan Suomessa jaettavat palkankorotukset yhdessä SAK:n vientiliittojen kanssa.

Jos SAK:n vientiliittojen fuusio toteutuu, siitä syntyvä jättiliitto määrää pitkälti palkankorotukset yhdessä suurimpien työnantajaliittojen kanssa. Samalla Teollisuuden palkansaajat -yhteistyöjärjestö menettää paljon merkitystään. Työehtosopimusten neuvotteluosapuoli se ei ole tähänkään asti ollut.

Fjäderin puuhia ei ole katsottu hyvällä edes kaikissa Akavan jäsenliitoissa. Fjäder on kosiskellut Akavaan sellaisia STTK:n liittoja, joihin kuuluvia tiedeyliopistotutkinnon suorittaneet eivät pidä riittävän korkeasti koulutettuina Akavan jäseniksi.

Akavalaiset ja STTK:laiset ovat muutenkin pitäneet viime aikoina korkeaa profiilia. Pitkään oli epävarmaa, tuleeko kilpailukykysopimuksesta riittävän kattava, sillä kunta-alan neuvottelujärjestöjen allekirjoitus puuttui. Asiassa oli erityisen paljon esillä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, joka on samalla julkisen sektorin akavalaisten neuvottelujärjestön Jukon puheenjohtaja. OAJ:n puheenjohtaja käytännössä valitsee Akavan puheenjohtajan.

Kun Luukkainen lopulta tyytyi hallituksen vakuutteluihin, että kunnilta ei enempää leikata, alkoi STTK:laisen Superin puheenjohtaja Silja Paavola pitää koko kunta-alaa varpaillaan.

Järjestöjen ja liittojen keskinäisessä nokittelussa voi nähdä yhden valopuolen: järjestösota kertoo, että palkansaajien edunvalvojilla ei juuri nyt ole sen vakavampia ongelmia ratkottavanaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat