Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kiinteistöverotuksesta pitää tehdä tasa-arvoista

Suomen tulisi siirtyä yhtenäiseen ja käypään arvoon perustuvaan kiinteistöveroon.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Rakennusyhtiö SRV myy Kalasataman tornitalon kuudennesta kerroksesta 43,5 neliömetrin saunallista kaksiota – johon kuuluu myös pieni viherhuone – hieman yli 345 000 eurolla, kun kauppahintaan lasketaan myös osuus tontin lunastushinnasta. Talon 31. kerroksessa samankokoinen saunaton asunto – jonka viherhuone on tosin neliömetrin suurempi – maksaa 50 000 euroa enemmän.

Hintaerosta huolimatta kummastakin huoneistosta maksetaan todennäköisesti yhtiövastikkeen osana samansuuruista kiinteistöveroa.

Kiinteistöveroa kutsutaan hyväksi veroksi. Käypään arvoon – kansanomaisemmin sanottuna arvioituun kauppahintaan – perustuessaan kiinteistövero on tasapuolinen ja vähiten talouskasvua hidastava vero. Se soveltuu hyvin kiinteistön sijaintikunnan palvelujen rahoitukseen.

Kiinteistöt eivät siirry, eikä niiden verotuskuntaa tai -valtiota voi itse valita. Kiinteistöveron merkitys on kasvamassa, kun pyritään hillitsemään muiden verojen korotuksia ja valtion tulonsiirtoja kunnille.

Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin suosituksissa kiinteistövero on tulevaisuuden vero, jota pyritään tehostamaan.

Suomalaisessa kiinteistöverossa on puutteita, jotka olisi hyvä korjata. Aktiiviset kiinteistömarkkinat, Maanmittauslaitoksen rekisterit ja hyvä kiinteistönarviointitaito antavat tähän mahdollisuuden.

Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa halutaan edistää verotuksen kannustavuutta, ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Verotuksen keventämisen painopiste on pieni- ja keskituloisissa sekä työssä ja yrittämisessä. Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja hallitusohjelma lupaa korottaa maltillisesti.

Nykyisen mallin mukaisen kiinteistöveron korottaminen ei kuitenkaan täytä hallitusohjelman tavoitteita. Vero suoritetaan kiinteistön arvon perusteella. Se on oikea periaate, jos vero perustuu käypään arvoon. Ongelmat ovat toteutuksessa.

Maapohjan verotusarvoa punnittaessa sovelletaan kauppahintaan perustuvia menetelmiä ja rakennusten verotusarvoa määriteltäessä kustannusarvoa. Koko kiinteistön verotusarvo on maapohjan arvon ja rakennusten korjatun jälleenrakennusarvon summa.

Kiinteistöjen markkina-arvot eivät kuitenkaan määräydy maapohjan ja rakennusten arvojen summan vaan kokonaisuuden kysynnän perusteella. Erityisesti kantakaupungeissa maakauppojen vähäisyys vaikeuttaa arviointia ja erot verotus- ja markkina-arvon välillä suurenevat.

Käytännössä vero ei jakaudu arvoperusteisesti myöskään huoneistojen välillä. Asuntoyhtiöt maksavat kiinteistöveron kunnille ja vero kohdistuu vain välillisesti yksittäisiin huoneistoihin, lähes aina pinta-alaperusteisen yhtiövastikkeen kautta.

Suomessa kiinteistöverotus ei ota huomioon, miten huoneiston sijaintikerros tai näköala vaikuttaa huoneiston arvoon. Muissa maissa kiinteistövero määräytyy usein huoneiston markkinahinnan mukaan.

Suhteessa huoneiston arvoon keskusta- ja näköalahuoneistoista maksetaan pienempää veroa kuin lähiöiden ja alakerrosten huoneistoista. Kiinteistövero on suhteellisesti suurempi halvemmissa kiinteistöissä, joiden haltijat kuuluvat todennäköisesti alempaan tuloluokkaan kuin kalliimpien kiinteistöjen omistajat. Kiinteistöveron korotus siirtää siis hallitusohjelman vastaisesti verotuksen painopistettä pieni- ja keskituloisten suuntaan.

Ongelma voidaan ratkaista uudistamalla asunto-osakeyhtiöiden vero huoneistokohtaiseksi. Myös muiden kiinteistöjen verotuksessa maapohjan ja rakennusten erillisestä arvottamisesta luopuminen lisäisi tasa-arvoa ja tehokkuutta.

Kiinteistöveron uudistamista helpottaisi valmisteilla oleva sähköinen asunto-osakerekisteri. Kannattaisi myös investoida kiinteistöjen ja huoneistojen rekisteripohjaiseen massa-arviointijärjestelmään, joka päivittäisi verotusarvot kauppahintojen perusteella. Massa-arvoille olisi lisäksi käyttöä investointien suunnittelussa, julkisen ja yksityisen sektorin kirjanpidossa, korvausarvioinneissa sekä pankkisektorin asuntoluottoriskien vähentämisessä. Markkinatieto paranisi. Markkinat ja kiinteistöjen käyttö tehostuisivat.

Uudistus tekisi kiinteistöverotuksesta aiempaa tasa-arvoisempaa ja ymmärrettävämpää. Pitkällä aikavälillä kiinteistöveroa voitaisiin kehittää niin, että sen merkitys sijaintikunnan palvelujen rahoittamisessa kasvaisi.

Mika-Petteri Törhönen ja Kauko Viitanen

Törhönen on johtava maanhallinta-asiantuntija Maailmanpankissa ja Viitanen kiinteistötalouden professori Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat