Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kansa haluaa vaikuttaa, mutta nykypuolueet vain hämmentävät

Puolueet ovat rakentaneet huojuvan talonsa ihan itse etäännyttämällä ja laimentamalla viestinsä niin vetiseksi, että on mahdoton sanoa, mitä ne ajattelevat ja tavoittelevat.

Pääkirjoitus
 
Päivi Anttikoski Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Ystäväni kysyi alkuviikosta Facebook-sivuillaan: ”Miten sinä ja minä voisimme pysäyttää tämän kaaoksen leviämisen?” Hän oli lukenut aamun otsikot rasismista, kansallismielisen ajattelun noususta sekä talouden hitaasta ja kehnosta hoitamisesta. Järkevässä kommenttiketjussa mietittiin keinoja, joilla voisi tempaista.

Tämä toistuu lähes kaikkialla: suuri ja nyt hiljaiseksikin kutsuttu, kaikenlaisten suomalaisten joukko etsii vaikutuskanavaa ja osallistumismahdollisuuksia. Sillä nyt jos koskaan tähän on halua ja valmiutta.

Samaan aikaan toisaalla nämä vaikutuskanavat ovat jo valmiina: poliittiset puolueet ovat hyvin organisoituneita, tunnettuja ja osaavia.

Mutta miksi puoluetoimistojen ovilla ei jo tungeksita? Puolueilla on kanavat, yhteiskunnalliset verkostot ja poliittinen osaaminen. Nyt ne vain pitäisi osata ottaa oikeaan käyttöön ja lopettaa kiemurtelu.

Kuinka moni haluaa osallistua nykyisten puolueiden toimintaan ja vaikuttaa niiden kautta? Yhä harvempi.

Entä kuka haluaa kansanedustajaksi tai poliitikoksi? Hoitaa yhteisiä asioitamme? Yhä harvempi.

Politiikka on rikki, sanotaan. Siihen on aivan turha etsiä syyllistä pelkästään mediasta, joka kohtelee politiikan toimijoita kaltoin ja kyttää jokaista askelta.

Puolueet ovat rakentaneet huojuvan talonsa ihan itse etäännyttämällä ja laimentamalla viestinsä niin vetiseksi, että on mahdoton sanoa, mitä ne ajattelevat ja tavoittelevat. Ja vieläpä aikana, jolloin sekä pahaa että huonosti toimivaa pitäisi ottaa korvista kiinni ja ravistella kunnolla.

Puolueet ovat jääneet toiminnassaan ja puheissaan vuosikymmenien taakse. Joka kerta kun käydään vaaleihin tai puolueelle valitaan uutta johtoa, nousee esiin kysymys siitä, onko johtajakandidaatti kuluneina vuosina muistanut ”kiertää kenttää” kannatusta keräämässä. Kenttä tarkoittaa näissä tapauksissa maakuntien ja lähiöiden toreja, pönäköitä vierailuja yrityksissä ja oppilaitoksissa sekä vappupuheita.

Jälkeenpäin moderneimmat poliitikot tviittaavat ja kiittävät ”hienoista kohtaamisista”. Muiden tekemisistä kerrotaan ehkä perinteisessä mediassa kuivakkailla referoinneilla. Jos kentän kiertäminen on jäänyt vähiin, se ei lupaa menestystä tai kiinnostusta puoluetta kohtaan.

Mutta mitä kentän kiertämisestä jää käteen? Torilla on tavoitettu sama joukko kuin aina ennenkin, kuunneltu ja kerrottu vastaukseksi samat jutut.

Missä pitäisi parantaa, jos katsoo maata puoluetoimiston ikkunasta? Pitäisikö alkaa ajatella, että äänestäjä on kuin kuluttaja, jolle pitää myydä toimiva vehje selkeillä käyttöohjeilla?

Puolueiden täytyisi rakentaa omat bisnesmallinsa. Miten kuluttaja hyötyy ja saa lisäarvoa politiikasta? Keitä me tavoittelemme? Kuinka markkinoimme ja viestimme puolueesta niin, että se nähdään oikeasti hyvänä tapana vaikuttaa siihen, että tämä kaaos lakkaa leviämästä? Miten näytämme, että olemme tosissamme?

Tämä onkin varmasti tavoite, mutta keinot ovat valjuja ja todelliset arvoja ilmaisevat teot puuttuvat. Ihmiset tulevat, jos viesti on selvä ja myös teot ovat linjassa strategian kaunopuheisuuden kanssa.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin puolueiden puheenjohtajat pantiin eduskuntavaalitentissä kokoamaan osista Nokian kännykkä. Nyt pitäisi osata fiksata pahasti tilttaava yhteiskunta, eikä se ole näpertelyä.

Kun haen verkosta puolueiden arvoja ja missioita, löydän ihan hyvin muotoiltuja ajatuksia vastuusta sekä selkeästi määriteltyjä arvoja. Mutta kun tällä viikolla kävelen aamuisin työmatkalla Rautatieaseman aukion poikki, en valitettavasti koe päättäjien onnistuneen politiikan keinoin ohjaamaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, ettei yhden valopylvään juurelle olisi tarvinnut kantaa kynttilöitä todennäköiselle politisoituneen väkivallan uhrille.

Joku paitsi rikkoi politiikan myös rakensi poliitikon mallin, jossa ei uskalleta olla suoria ja kantaaottavia silloin, kun olisi täydellinen tilanne ja myös huutava tarve ottaa kenttä oikeasti haltuun.

Nyt olisi tilaus ihan normaaleille sivistyneille ihmisille, jotka eivät pakene jargonin tai vihapuheen taakse.

Lopuksi voi vielä miettiä, vastaako nykyinen puoluejako enää nykyistä yhteiskuntaa? Ei ole yksinkertaista perustaa sellaista uutta puoluetta, jolla olisi oikeasti vaikutusvaltaa. Kannattaisiko siis korjata vanhat puolueet ja tehdä niistä parempia?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat