Öljyvaltiot alkavat sijoittaa myös uusiutuvaan energiaan

Yhdistyneiden arabiemiraattien rikkain jäsen, Abu Dhabi alkaa olla tunnettu nimi meillä Suomessakin. Naapuriemiraatti Dubain vieressä pitkään uinunut öljykeidas on salaa kasvanut maailman rikkaimman kaupungin tyyssijaksi ja samalla sijoittanut maailmalla.

Emiraatti omistaa nykyisin muun muassa New Yorkin Chrysler-tornin, jalkapalloseura Manchester Cityn ja osan Ferraria.

Abu Dhabin valtiollisen sijoitusyhtiön Mubadalan omistama Masdar Initiative osti äskettäin 120 miljoonan euron osuuden Suomessa pääkonttoriaan pitävästä Winwind-tuulivoimayhtiöstä.

Masdar pyrkii kansainvälisesti johtavaan asemaan kaikissa uusiutuvan energian muodoissa.

Winwindin houkuttelevuus syntyy sen valmistamista isoista 1 ja 3 megawatin tuulivoimaloista. Abu Dhabin yhtiöstä ostaman osuuden väitetään olevan jopa 40 prosenttia. Yhtiö on tähän asti ollut 90-prosenttisesti intialaisomisteinen.

Winwindille kauppa tarkoittaa muun muassa toiminnan laajentamista Lähi-itään, Masdar puolestaan saa kolme paikkaa johtokunnasta ja nousee kaupan kautta tärkeäksi toimijaksi alalla.

Mutta miksi maailman seitsemänneksi suurimpien tunnettujen öljyvarojen päällä istuva emiirikunta haluaisi edistää uusiutuvan energian kehitystä? Yksinkertaisesta syystä: koska Abu Dhabilla on siihen varaa.

Yksi keskeinen energiaturvallisuuteen liittyvä kysymys Persianlahden öljymonarkioille on niiden omien öljy- ja maakaasureservien määrä. Alueen maissa on jo pitkään tiedostettu, että öljyyn perustuva talous ei ole kestävä ratkaisu, ja riippuvuudesta on päästävä eroon. Näille valtioille energiaturvallisuus merkitseekin niin kotimaisen energiansaannin ja kansainvälisen öljyn kysynnän turvaamista kuin koko talouden monipuolistamista, eli diversifikaatiota.

Varsinaiseen diversifikaatioon on kuitenkin ryhdytty tosimielessä vasta fossiilisten luonnonvarojen ehtyessä. Esimerkiksi Bahrainista on kehittynyt kansainvälinen finanssikeskus, ja Dubai on monipuolistanut talouttaan kiinteistöalan, turismin ja vapaakauppa-alueiden avulla.

Monarkioissa, joissa öljyä tai kaasua vielä riittää, kuten Abu Dhabissa, on edetty maltillisemmin. Heinäkuussa, tynnyrihinnan ollessa ennätyskorkealla, investointipankki Merrill Lynch arvioi Persianlahden kuuden monarkian ansaitsevan peräti miljardi dollaria (710 miljoonaa euroa) päivässä öljyn myyntivoittoina, jos tynnyrihinta pysyisi 135 dollarin (96 euron) yläpuolella.

Osin juuri tästä syystä Abu Dhabilla on nyt myös tarjota lohtua huoleen ilmastonmuutoksesta: emiraatti on päättänyt ryhtyä maailman vaihtoehtoisen energian edelläkävijäksi, Lähi-idän vihreän teknologian piilaaksoksi.

Hankkeen taustalla on parin viimeisen vuoden aikana Persianlahdella tapahtunut "ilmastoherääminen". Alueella on ymmärretty yhtä aikaa sekä ilmastonmuutoksen nouseminen kansainvälisesti merkittäväksi energia- ja turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi että ilmastonmuutoksen torjunnasta saatavien poliittisten ja taloudellisten resurssien potentiaali.

Abu Dhabi aloitti mediarummutuksen vihreän energian johtajuudestaan viime vuoden lopulla. Johtajuutta tavoitellaan vuonna 2006 perustetun Masdar Initiativen avulla. Masdar on massiivinen, usean kymmenen miljardin dollarin vaihtoehtoisen energian projekti.

Sen lippulaiva ja lehdistömagneetti on maailman ensimmäinen hiilidioksidi- ja jäteneutraali, autoton kaupunki, Masdar City. Kaupungin rakentaminen alkoi alkuvuodesta 2008, ja väkiluvun on määrä nousta 50 000:een sen valmistuttua vuonna 2016.

Muita hankkeen elementtejä ovat muun muassa vapaakauppa-alue, Massachusetts Institute of Technologyn kanssa perustettu tutkimusinstituutti sekä BP:n ja Rio Tinton yhteistyöllä rakennettava 420 megawatin vetyvoimala.

Masdarin julkinen tavoite on houkutella maahan kansainvälistä huippuosaamista uusiutuvan energian ja puhtaan teknologian tutkimuksen aloilta ja siten tehdä Abu Dhabista teknologian viejä.

Ulkopoliittisesti ajateltuna Abu Dhabin viherenergiajohtajuus on nokkela veto. Nykyään ilmastonmuutos nähdään maailmanlaajuisesti turvallisuusuhkana, tai vähintään haittana kehitykselle ja hyvinvoinnille. Koska öljyntuottajamaat tarvitsevat niin päävientituotteelleen ostajia kuin ulkomaisia sijoituksia, niiden on imagomielessä järkevää ryhtyä toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta.

Ilmastonmuutos on miljardibisnestä. Päästökaupan kasvupotentiaali alueella, jossa ympäristönäkökohtiin ei aiemmin ole juuri kiinnitetty huomiota, on näin ollen valtava. Tällä hetkellä Dubaista povataan alueellisen päästökaupan keskusta.

Vihreällä imagolla on myös kotimainen funktio. Persianlahden lähihistoria on osoittanut, että öljytulojen jakaminen kansalaisille hyvinvointivaltioetuuksina sekä hallituksen hyvä maine ovat taattu resepti vallassa pysymiselle.

Abu Dhabin pyrkimyksiä analysoidessa täytyykin pitää mielessä juuri öljyn olennainen asema emiraatin taloudessa. On selvää, ettei öljystä pyritä tieten tahtoen eroon. Öljyn korkea hinta ja kova kysyntä mahdollistavat nyt talouden monipuolistamisen aivan eri mittakaavassa kuin ennen. Masdar-hanke on ymmärrettävä tästä perspektiivistä.

Koko hanke kuitenkin lepää kahden seikan varassa: kuinka kauan öljyn hinta ja kulutus pysyvät korkealla, ja miten kärsivälliseen, öljytaloudelle vaihtoehtoisten hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon öljymonarkiassa kyetään.

Suomen vientiteollisuuden ei kuitenkaan toivoisi jäävän alueen myötätuulesta jälkijunaan, sillä Persianlahdella kaivataan huippuosaamista ja liikekumppanuuksia juuri niillä aloilla, joilla olemme perinteisesti olleet kilpailukykyisiä: korkean teknologian ja elintason yhdistämisessä kestävään kehitykseen.

Kirjoittaja työskentelee Ulkopoliittisessa instituutissa ja kirjoittaa aiheesta väitöskirjaa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi