Aids-epidemian voima laantuu jo paikoitellen

Tänään, maailman aids-päivänä, hiv-epidemia on riehunut maailmassa jo melkein kolme vuosikymmentä. Nyt näyttää, että tauti on mahdollista saada jonkinlaisiin aisoihin. Elokuussa julkaistu YK:n aids-raportti osoittaa, että epidemia ei enää leviä yhtä räjähdysmäisesti kuin aiemmin. Myös Afrikassa, missä hiv tekee eniten tuhojaan, viruksen leviäminen on hiukan rauhoittunut. Sen sijaan Venäjällä ja Itä-Euroopassa uusia tartuntoja tulee edelleen paljon.

Isorokko voitettiin ja poliokin melkein. Miksi emme saa HI-virusta kunnolla talttumaan?

Rokote on ollut keskeinen keino juuria monia tauteja. Eturivin tutkijat ovat yrittäneet kehittää hiv-rokotetta runsaalla kansainvälisellä rahoituksella. Lokakuussa kokoontuneet tutkijat joutuivat kuitenkin toteamaan, että kaikki yritykset ovat epäonnistuneet ja hiv-rokotetta ei ole enää näköpiirissä.

Niin sanottujen bakterisidien – bakteereja tappavien aineiden – kehittäminen on samoin osoittautunut pettymykseksi. Tämä suojakeino olisi vahva siksi, että sen käyttö on naisen vallassa.

Monissa kulttuureissa naisen on pakko alistua seksiin. Köyhien naisten on elättääkseen perheensä suostuttava myös irtosuhteisiin tai myytävä seksiä, ja useimmiten ilman kondomia.

Nyt Afrikassa miehet jonottavat toiveikkaina ympärileikkaukseen. Runsas vuosi sitten saatiin tieteellistä näyttöä, että ympärileikkaus suojaa miehiä hiv-tartunnalta jossain määrin.

Ongelmia on kuitenkin useita. Ympärileikkaus ei suojaa kokonaan kuten kondomi. Leikkaus aiheuttaa komplikaatioita oloissa, joissa hygienia on huonoa. Naiset ja lapset saattavat jäädä hoidotta, kun ennestään ylikuormitetut terveyspalvelut joutuvat antamaan sijaa ympärileikattaville miehille.

Onko lääkkeistä apua? Hiv-lääkitys on yhä tehokkaampaa, ja lääkityksen piirissä on nyt kymmenen kertaa enemmän hiv-positiivisia kuin kuusi vuotta sitten. Lääkkeet ovat kansainvälisten neuvottelujen ja maiden oman tuotannon ansiosta entistä paremmin myös köyhien maiden saatavissa.

Lääkkeet eivät kuitenkaan paranna vaan pidentävät elinikää. Ruokakriisi vaikuttaa köyhimmissä maissa myös aidsiin, sillä huono ravinto nopeuttaa lääkityksestä huolimatta oireyhtymän etenemistä.

Vaikka lääkkeet ovat halvenneet ja lääkitykseen panostetaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti, vain yksi kolmesta Afrikan hiv-positiivisesta saa elämää pidentävää ja helpottavaa lääkitystä.

Kehitysmaiden ylikuormitettu terveydenhuolto ei pysty enää tutkimaan säännöllisesti hiv-potilaita eikä hoitamaan heidän heikentyneestä vastustuskyvystään johtuvia monenlaisia sairauksia. Hiv-lääkkeitä ja terveyspalveluita tarvitaan yhä enemmän, sillä vaikka tartunnat eivät enää kaikkialla lisäänny yhtä nopeasti kuin ennen, uusia tartuntoja tulee edelleen. Lisäksi lääkehoidon ansiosta elinikä pitenee, jolloin lääkitystä tarvitaan pidemmän aikaa.

Kansainvälisellä rahoituksella on palkattu työvoimaa erityisesti hivin vastaiseen toimintaan. Tätä on viime aikoina kritikoitu lujasti siksi, että kehitysmaissa se rapauttaa muut terveyspalvelut. Mitä tehdään, jos ja kun rahaa ja henkilöstöä ei riitä ehkäisemään muita suuria terveysongelmia, kuten malariaa ja lasten ripulitauteja, tai hoitamaan odottavia äitejä, joiden kuolleisuus useissa kehitysmaissa on edelleen erittäin korkea?

Mikä neuvoksi? Yhtäältä meillä on hyviksi todettuja menetelmiä ehkäistä hiv-tartuntoja, vaikka rokotetta ja muita uusia keinoja ei olekaan näköpiirissä. Toisaalta yhä selkeämmin on jouduttu myöntämään, että epidemian rajoittaminen vaatii laajoja yhteiskunnallisia toimia.

Erityisesti kehitysmaissa on puututtava syviin juuriin historiassa, kulttuurissa, taloudessa ja politiikassa. On välttämätöntä vähentää köyhyyttä ja parantaa naisen asemaa myös hivin ja sen seurausten vähentämiseksi. Tuore arvio kansainvälisten ja kansallisten toimijoiden työstä on huolestuttava: "Paljon puhetta mutta vähän villoja."

Suomessa voimme maailman aids-päivänä olla iloisia, että itä- ja etelänaapurissa kasvava aids-ongelma ei ole levinnyt meille. Venäjällä ja Itä-Euroopassa hiv-epidemia laajenee erityisesti ruiskuhuumeita käyttävien ja seksityöntekijöiden keskuudessa, ja virus on nyt tavoittamassa valtaväestön näiden ryhmien kautta. Epidemian ehkäisy on vaikeaa, koska riskiryhmiin kuuluvat ovat syrjäytyneitä ja heidät leimataan rikollisiksi.

Yhtä kaiken ylittävää keinoa hiv-epidemian rajoittamiseksi ei näytä löytyvän. On puututtava epidemian juuriin; kasvava taloudellinen eriarvoisuus, syrjäytyminen, sukupuolten epätasa-arvo ja vaikeudet hyväksyä erilaisuutta yhteiskunnissa pitävät edelleen yllä yhtä maailman pahimmista terveysvitsauksista.

Milén toimii kehittämispäällikkönä Stakesin ulkomaanavun yksikössä. Elo on toiminut pitkään

WHO:n ja YK:n aidsohjelman Unaidsin kansainvälisissä

tehtävissä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi