perjantai 10.2.2012 | Elina, Ella  Onnittele e-kortilla
MERKINTÖJÄ

Anteeksi mitä, Timo Räty?

Julkaistu: 4.3.2010 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

Maanantai-iltana Ylen televisiouutisissa nähtiin pieni mutta mieleenpainuva näytelmä, kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n puheenjohtaja Timo Räty pyysi kahteen kertaan suomalaisilta anteeksi kumipyöräliikenteen lakkoa, joka alkoi tiistaina ja päättyi keskiviikkona.

Se oli harvinaista kuultavaa. Meillähän ei ole totuttu anteeksi pyytämään - eikä antamaan.

Eikä Rätykään tietenkään tarkoittanut, mitä sanoi.

Anteeksi on vivahteikas sana: se sisältää joko laimean tai hyvin vahvan tunnetilan.

Joillekin se on synonyymi sanalle "oho". Tai sitten se on kohteliaisuusfraasi: "Pyydän anteeksi, mutta voitteko kertoa, kulkeeko bussi 67 lakon aikana?"

Anteeksi-sanan päämerkitys on kuitenkin jyrkkä. Kun pyytää anteeksi, se edellyttää, että on itse oivaltanut tehneensä väärin. Tämän jälkeen toisen on mielekästä myös antaa anteeksi.

Televisiouutisissa AKT:n Räty ei uutisankkuri Arto Nurmen haastattelussa murtunut ja oivaltanut toimivansa väärin vaan pelasi omaa mediapeliään.

Anteeksipyyntö oli kömpelö yritys saada katsojien myötätunto liitolle, joka ajaa jäsenensä lakkoon, kun työntekijöille tarjotaan suunnilleen samansuuruisia palkankorotuksia kuin muillekin työntekijäryhmille. Edellisellä sopimuskierroksella kuljetusala sai suuret palkankorotukset useimpiin muihin työntekijäryhmiin verrattuna.

1950-luvun työmarkkinasotien juoksuhaudoista nousi ammattiyhdistysjohtajia, jotka olivat oppineet, että lakko on raskas asia niin jäsenille kuin liitoillekin. Syntyi sopimusyhteiskunta, jonka työnantajat mursivat, koska tunsivat sen muodostuneen liian sitovaksi pakkopaidaksi.

Samalla vapautui monia voimia. Niinpä nyt ollaan taas tilanteessa, jossa kukin taistelee omastaan.

Ammattiyhdistysmaailmassa tämä tarkoittaa, että osa liittojohtajista yrittää vahvistaa asemiaan tekemällä jäsenistään jatkuvan vaihdon välineitä. Kyse ei ole enää vain ihmisten oikeuksien puolustamisesta, vaan jäsenet pakotetaan säännöllisin väliajoin lakonuhkaan tai lakkoon, jotta saadaan nolla pilkku jotain enemmän kuin naapuriliiton työntekijät.

Aggressiivisimmat liittojohtajat toimivat yleensä suojassa olevilla aloilla, joilla peruskysyntä on taattu. Kuljetusalan liitot ovat aggressiivisia sen takia, että ne voivat istua tuleen muiden housuilla.

Ammattiyhdistyksistä tulee näin työkartelleja, joita hallitsevat sisäänlämpiävät keskeisten vaikuttajien ringit. Siinä pelissä tavallinen työntekijä on pelinappula.

Tästä todistavat AKT:n kahden jäsenen lausunnot.

Helsingin Sanomien maanantaina haastattelema linja-autonkuljettaja kertoi, että hän ei tiedä, mistä kiistellään. Kovin huonosti asiat eivät siis alalla liene.

Ylen televisiouutisten samana päivänä haastattelema linja-autonkuljettaja puolestaan sanoi - kuten lakkofraseologiaan kuuluu -, että "taistellaan viimeiseen asti".

Pahimmillaan on kyse juuri siitä. Jäsenten turvallisen arjen muuttaminen valtapelin vaihtorahaksi on uhkapeliä, joka alkaa muistuttaa loputonta taistelua "viimeiseen asti".

Ajan mittaan se syö liiton välejä muuhun yhteiskuntaan, ja ennen kaikkea se kalvaa liiton uskottavuutta alan työntekijöiden silmissä. Kuinka moni haluaa oman perheensä panttivangiksi sellaiseen valtapeliin, johon ei tosiasiassa itse voi vaikuttaa?

Kylmää on kartellien ulkopuolellakin. Yhä useampi työmarkkinoille tuleva työntekijä työskentelee epätyypillisissä työsuhteissa, eikä heidän ongelmiaan yleensä näissä valtapeleissä muisteta - tai jos muistetaan, niin enintään retoriikan tasolla.

Tulevaisuuden todelliset ammattiyhdistysjohtajat ovat luultavasti niitä, jotka keksivät keinot suojella näitä uusien työmarkkinoiden suojattomia.

Mutta vielä Timo Räty ja pojat ovat sankarpoikia. Kerralla uhataan panna polvilleen niin kouluunsa pyrkivä koululainen kuin miljardiluokan vientiyrityskin.

Vielä ei merkitse mitään, vaikka jäsenetkään eivät oikein tiedä, miksi tässä uhataan panna sekaisin oma ja muiden elämä.

Kunnes eräänä päivänä anteeksi pyytely on vain vitsi, anteeksi vain.

antti.blafield@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.