Arvostus yksin ei lehdelle riitä

Sanomalehdistön kriisistä on eri viestimissä puhuttu jo pitkään. Uutisissa vilahtelee tietoja siitä, kuinka Yhdysvalloissa lakkautetaan sanomalehtiä, kun internetin palvelut syövät lehtien ilmoitustuloja ja talouden taantuma johtaa muunkin ilmoittelun vähentymiseen. Perinteiset lehtitalot, kuten The New York Times, ovat ajautuneet tai ajautumassa suuriin vaikeuksiin. Lehtien levikit ovat kääntyneet laskuun. Onko sanomalehti siis kriisituote?

Totta tietenkin on, että internetin suosion kasvu - Yhdysvalloissa suuri osa nuorista saa jo uutisensa internetistä - yhdistyneenä yhä nopeampaan laajakaistaan mullistaa mediamaailman. Suomi on kuitenkin edelleen myös vahva sanomalehtimaa. Sanomalehtien liitto julkisti viime tiistaina TNS Gallupin selvityksen mediaa koskevista mielikuvista. Sanomalehdet pärjäsivät tutkimuksessa hyvin: 80 prosenttia suomalaisista pitää sanomalehteä arvostettuna, kun vastaava lukema television osalta on 58, radion osalta 47 ja aikakauslehtien osalta 19 prosenttia.

Gallupin tutkimuksessa sanomalehdet erottuvat muista viestimistä myös uskottavuudellaan, asiantuntevuudellaan ja luotettavuudellaan. Muita mainesanoja ovat vastuullisuus, turvallisuus, paikallisuus, laadukkuus ja hyödyllisyys. Lehdet tarjoavat myös puheenaiheita ihmisten arkeen. Lukijat toivovat tutkimuksen mukaan lehdiltä enemmän aktiivisuutta sekä apua asioiden ja ilmiöiden taustojen ymmärtämiseen. Hyviä toiveita kaikki.

Gallupin mukaan kaikki näyttäisi olevan ihan hyvin, mutta näin ei tässä myrskyssä ole. Maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa vahvasti jokaisen sanomalehden elämään. Levikkien lievä lasku voidaan hinnoittelulla vielä korvata, mutta ilmoitustuottojen väheneminen johtaa väistämättä lehtien taloudellisten tulosten laskuun, ja se tietää kustannusten leikkauksia. Helsingin Sanomissakin pyritään työntekijöiden määrän vähentämiseen tarjoamalla ennenaikaisia eläkkeitä.

Ympärillä riehuvan muutoksen voima pakottaa myös sanomalehdet muuttumaan, mutta olisi paha virhearvio lähteä mukaan viihteellistymisen virtaan. Laadukas journalismi ja siihen pohjaava journalistinen sisältö ovat vastakin sanomalehden paras myyntivaltti. Hyvä sanomalehti vastaa lukijoiden kysymyksiin, mutta se antaa vastauksia myös sellaisiin kysymyksiin, joita lukija ei edes osaa kysyä.

Hyvällä sisällöllä on myös hintansa, ja toimitusten voimavaroista pitää huolehtia myös taantuman tai laman oloissa. Tekijöitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Tilattavien sanomalehtien asema on Suomessa edelleen varsin vankka. Paperilehtien lukijamäärät ovat lievässä laskussa, mutta samaan aikaan verkkopalvelujen käyttö lisääntyy koko ajan. Yhteenlaskettuna lehdillä on enemmän lukijoita kuin milloinkaan aikaisemmin. Tilattavan sanomalehden turvana ovat myös vahva lukemisen perinne ja toimiva varhaisjakelu, joka pitää lehtien levikin sittenkin vakaana.

Yksi maailman tunnetuimmista kustantajista, Rupert Murdoch, ottaa Sanomalehtien maailmanjärjestön WAN:n tuoreessa raportissa kantaa sanomalehdistön ongelmiin. Murdoch sanoo lehtien säilyvän vain niin, että tuttua lukijasuhdetta vaalitaan jakelutavasta välittämättä. "Menestyksemme riippuu vain siitä, luottaako lukija sisältöömme vai ei", Murdoch sanoo ja näkee suurimpana uhkana toimialan omahyväisyyden.

Tämä on tuttua, sillä sanomalehdet pystyivät pitkään Suomessakin toimimaan suojatuilla markkinoilla. Alueelliset kakkoslehdet poistuivat 1960- ja 1970-luvuilla. Työnjako toimi radion, television ja sanomalehtien välillä, ja itse asiassa kaikki menestyivät.

Nyt kilpailu on paljon avoimempaa. Tällaisessa tilanteessa kaikki osalliset ovat haastajan asemassa. Voittajia ovat lukija, katsoja ja kuuntelija, joiden eteen viestimet joutuvat nyt tekemään paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Mielipidetutkimuksessa ihmiset voivat hyvin antaa lehdille kiittäviä arvosanoja, mutta lehdille keskeinen kysymys on se, ovatko ihmiset valmiita maksamaan sisällöstä aikana, jolloin internet tulvii ilmaista sisältöä. Yleisellä arvostuksella ei kukaan pysy kauan elossa.

Helsingin Sanomien kaltaiselle lehdelle on yksi tie. Lehti verkkopalveluineen menestyy, jos se pystyy sopeutumaan muutokseen ja luomaan samalla jotakin uutta. Kun maailma ympärillämme muuttuu yhä kaoottisemmaksi ja vaikeammin ymmärrettäväksi, sanomalehden pitää tarjota välineitä ymmärtää maailmaa.

Vakavasti otettavan sanomalehden tehtävänä on etsiä yhteiskunnassa irrallaan olevia asioita - langanpäitä, joita yhteen solmimalla voi löytää kehityksen pohjavirtauksia; asioita, jotka ovat kaikille viiden vuoden päästä itsestäänselvyyksiä mutta jotka vielä ovat näkymättömissä.

Hyvä sanomalehti pystyy siis järkeistämään kaaoksen jakelutiestä riippumatta. Sanomalehden tehtävänä on yhä enemmän taustoittaa ja analysoida tietoa, sillä demokraattisen maan kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu riittävä tiedonsaanti.

Vastaisuudessa tarvitaan yhä enemmän kykyä ja taitoa yhdistellä asioita, analysoida ja esittää mielipiteitä, syventää ja kyseenalaistaa sekä kuunnella lukijaa.

1800-luvun puolivälissä J. V. Snellman oli huolissaan kansallisesta välinpitämättömyydestä, jota hänen mielestään aiheutti sanomalehtikirjallisuus, joka "pyrkii vain tyydyttämään uutisnälkää - - joka valitsee uutisikseen etupäässä yksityisluontoista ja käyttelee uusien puuttuessa vanhoja juttuja liittäen lisäksi semmoisia joutavia kertomuksia, jotka hetkellisesti kiihdyttävät uteliaisuutta".

Taloudellisesti huonot ajat tulevat ja menevät. Nykyinenkin lama päättyy joskus. Ensimmäiset myönteiset merkit alkavat jo pilkahdella. Sanomalehdet menestyvät, jos ne huolehtivat laadustaan myös huonoina aikoina.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi