Bkt ei ole kaikenkattava mittari

Yhteiskunnan hyvinvoinnin tarkkailuun tarvitaan muitakin indikaattoreita.

Suomi on yhteiskuntaa kuvaavien indikaattorien kehittämisen kansainvälisessä eturintamassa.

Lokakuussa pääministeri Matti Vanhanen avasi Findikaattori-palvelun (www.findikaattori.fi), jossa on noin sata erilaista indikaattoria. Se on suomalainen puheenvuoro nykyisten kehitysmittareiden kapea-alaisuudesta käytyyn keskusteluun.

Syyskuussa julkaistussa talousnobelisti Joseph Stiglitzin työryhmän raportissa todetaan, että jopa maailmanlaajuinen talouskriisi olisi voitu välttää, elleivät päättäjät olisi tuijottaneet vain bruttokansantuotteen kehitystä. Raportti on saanut laajalti kannatusta tiedemiehiltä ja päättäjiltä.

Bkt sopii toki kiistattomasti talouskehityksen mittaamiseen. Se kuvaa kuitenkin vain talouden kokonaistuotannon määrää, ei yhteiskunnan yleistä onnistumista tai kansalaisten hyvinvointia.

Kiistely kansantuotemittarin hyvyydestä ja puutteellisuudesta on taistelua 2000-luvun johtavista arvoista. Taloudellisen menestyksen kasvu ei todistetusti enää lisää hyvinvointia esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siksi kiinnostus on alkanut kohdistua kuvaajiin, jotka perustuvat ihmisten omiin käsityksiin.

Taloustieteilijät saattavat naureskella onnellisuuden mittaajille. OECD:n pääjohtajan Angel Gurrian mukaan on kuitenkin vain yksi hyvä syy olla mittaamatta onnellisuutta: se, ettemme osaa.

Tilastojen ja kansalaisten kokemusten välillä voi olla suuri kuilu. Esimerkiksi Etelä-Korea on kaikilla keskeisillä mittareilla mitattuna erittäin menestyvä yhteiskunta, mutta tuoreet gallupit osoittavat, että kolme neljäsosaa maan asukkaista pitää sitä kehitysmaana.

Suomessa käydään melko pienissä piireissä keskustelua erilaisista yhdistelmäindikaattoreista, joihin yritetään puristaa niin talouden kehitystä ja sen kestävyyttä kuin onnellisuuttakin. Ne herättävät helposti median huomion, mikä niiden tarkoitus usein onkin. Analyysivälineinä niiden käyttökelpoisuus on kuitenkin heikko.

Stiglitzin raportin ansio on, että se synnytti Rankassa poliittisen keskustelun hyvinvoinnin moniulotteisuudesta. Raportti suosittaa päätöksentekoon bkt:n rinnalle tarpeeksi erilaisia indikaattoreita.

Samaa kehitystä pyrkii edistämään myös Findikaattori. Palvelu onkin saanut erinomaisen vastaanoton: se on muun muassa palkittu OECD:n konferenssissa parhaana uutta tekniikkaa hyödyntävänä indikaattorikokoelmana. Palautteessa on kiitelty sisältöä ja käyttöominaisuuksia. Avauspäivänä kävijöitä oli noin 14 000.

Laajempaa poliittista keskustelua palvelu ei kuitenkaan ole Suomessa herättänyt. Ehkä meillä tehdään jälleen historiaa vähäeleisesti, ilman nobelistien gloriaa.

Hyvä ja kattava tieto ei toki ole viisaan politiikan tae. Ilman oikeita asioita kuvaavaa, helposti saatavaa ja monipuolista tietoa huonon politiikan mahdollisuus on kuitenkin paljon suurempi.

Se, että tieto on olemassa, ei tietenkään vielä riitä. Päättäjien pitää haluta käyttää sitä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi