Bosnian tilanteen kärjistyminen vaatii EU:n sotilaallista läsnäoloa

Viime viikon lopussa Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupungissa Sarajevossa jännitettiin. Maan rauhaa toimeenpaneva kansainvälinen neuvosto PIC (Peace Implementation Council) kokoontui päättämään, mitä maalle tapahtuu.

Kokousta seurattiin tiiviisti myös ulkomailla. Tapaamista edeltäneinä viikkoina ja kuukausina Bosniasta kantautuneet viestit olivat kertoneet jopa väkivallan pelosta. Kansainvälinen yhteisö oli erimielinen siitä, mitä tulisi tehdä.

Sisällissota runteli Bosnia ja Hertsegovinaa kolme ja puoli vuotta ja päättyi vuoden 1995 lopussa Daytonin rauhansopimukseen. YK:n alainen PIC perustettiin valvomaan rauhansopimuksen toimeenpanoa. Sen kuviteltiin saavan tehtävänsä hoidettua muutamassa vuodessa.

PIC:n jokaisen kokouksen yhteydessä on odotettu uutista kansainvälisen vetovastuun vähenemisestä Bosniassa ja EU:n astumisesta kansainvälisen yhteisön johtoon. Samalla Daytonin rauhansopimuksessa perustettu erillinen korkean edustajan toimisto (OHR) suljettaisiin.

Silti viime viikonkaan kokouksessa vastuuta ei siirretty EU-vetoiselle toimistolle, koska Bosnia ei ole täyttänyt PIC:n sille asettamia vaatimuksia. Taustalla vaikuttaa ilmeisesti myös EU:n Bosnian-politiikan ristiriitaisuus. Esimerkiksi Britannia korostaa voimakeinojen tarvetta, kun taas monet muut jäsenmaat toivovat Euroopan unionin nojaavaan "pehmeään politiikkaan" (soft policy).

Bosnian sota ja piiritetyn olympiakaupungin Sarajevon kohtalo täyttivät aikoinaan eurooppalaiset olohuoneet. Pakolaisvirrat tuntuivat kaikkialla Euroopassa. Sodan jälkeen Bosnian kehitys on silti jäänyt Kosovon varjoon.

Monen asiantuntijan mukaan Bosnian kohtalon ratkaiseminen on kuitenkin Balkanin olennaisin haaste. Bosnian poliittisen järjestelmän perustan muodostavat edelleen viidentoista vuoden takaisen sota-ajan kompromissit. Daytonin rauhansopimus synnytti monimutkaisen ja jakautuneen valtion, jonka sisällä vaikuttaa esimerkiksi 14 opetusministeriä, vaikka asukkaita on vain nelisen miljoona.

Vuodesta 2006 maan kehitys on mennyt taaksepäin. Kansallismielisyys on lisääntynyt politiikassa. Poliittiset uudistukset eivät ole edenneet, vaikka niitä tarvittaisiin viemään maata lähemmäksi EU-jäsenyysneuvotteluja.

Viime kuukausina tilanne on kärjistynyt siinä määrin, että toimittajien ja aktivistien joukko on alkanut puhua sodanuhasta. Mielipidemittausten mukaan bosnialaiset pelkäävät sotaa nyt enemmän kuin koskaan sitten vuoden 1995.

Yksityisten ihmisten omistamien aseiden määrä on kasvanut nopeasti, ja valvomattomat metsästyskerhot ovat kasvattaneet suosiotaan. Poliittisten vastavoimien pelätään aseistautuvan myös valvomattomien yksityisten turvallisuusfirmojen piirissä sekä poliisien keskuudessa.

Ihmisten epävarmuutta ja väkivallan pelkoa lisäävät suunnitelmat rauhanturvatoiminnan alasajosta. Vuonna 2004 perustettu Eufor, Euroopan unionin ensimmäinen rauhanturvaoperaatio, pienenee koko ajan. Muun muassa Suomi, Ranska ja Espanja ovat ilmoittaneet vetäytyvänsä kokonaan tänä vuonna. Viimeksi viime viikolla EU:n ulkosuhteista vastaavan Javier Solanan toimistosta vakuutettiin, että mistään turvallisuusuhista ei ole Bosniassa näyttöä.

Samaan aikaan kun EU on vähentänyt sotilaallista läsnäoloaan se on pyrkinyt viime vuosina kasvattamaan poliittista rooliaan Bosniassa. Unionissa on luotettu siihen, että Bosnian nationalistiset poliitikot ryhtyvät toteuttamaan poliittisia uudistuksia, koska haluavat EU-jäsenyyttä. Kolmen viime vuoden negatiivinen kierre antaa kuitenkin aiheen epäillä strategian toimivuutta.

Euroopan unionilta vaaditaan nyt perehtynyttä ja voimakasta Bosnian-politiikkaa, joka ei perustu vain EU-jäsenyyden vetovoimaan vaan ottaa todesta maan nykyiset uhkakuvat. Eufor tulisi suunnitellun alasajon sijaan säilyttää ja sitä tulisi vahvistaa. Koko kansainvälisen yhteisön pitäisi toimia yhteisessä rintamassa, johon kuuluisivat EU:n lisäksi Yhdysvallat, Venäjä ja esimerkiksi Turkki.

Kykeneepä Euroopan unioni johtajuuteen Bosniassa tai ei, se joutuu joka tapauksessa vastaamaan seurauksista, jos Bosnian valtio romahtaa. Pakolaisvirtojen ja epävakauden ohella EU:n tulisi varautua ulkopoliittisiin seurauksiin ainakin suhteessaan Yhdysvaltoihin.

Bosnian huomattavan islaminuskoisen väestön vuoksi myös islamilainen maailma reagoisi. Siellä Bosnian romahtaminen näyttäytyisi Euroopan ja EU:n kyvyttömyytenä ja pahimmillaan anti-islamilaisuudesta kumpuavana haluttomuutena pelastaa Bosnia vajoamasta sodan partaalle tai jopa sotaan.

Rauhansopimuksen toimeenpanoa valvova PIC-neuvosto antoi viime viikolla Bosnian poliittiselle johdolle tiukat ukaasit siitä, miten maan tulee eurooppalaista kumppanuutta edistää ja rakentaa. Väliaikaiseksi aiotulla, YK-vetoisella OHR:llä säilyy edelleen, lähes 14 vuotta sodan jälkeen, korkein lainsäädäntövalta. Seuraavan kerran tilannetta arvioidaan syyskuussa.

Vastaavia päätöksiä on tehty jo useita, ja jää nähtäväksi, saavatko PIC-neuvoston tiukat sanamuodot nationalistisen paikallisjohdon ottamaan vastuuta - tai ryhtyvätkö pettyneet kansalaiset vaihtamaan poliittisia johtajia. Samalla Euroopan unioni saa lisäaikaa rakentaakseen yhtenäistä Bosnian-politiikkaa, jotta Kosovon tilanne, jossa EU-maat eivät saavuttaneet yksimielisyyttä, ei toistuisi Bosniassa.

Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Hän on työskennellyt Bosnia ja Hertsegovinan rauhankehityksen parissa 1990-luvun alusta lähtien.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi