Destia on hyvä esimerkki huonosti ajatellusta tehtävästä

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on syntynyt mielenkiintoinen asetelma, kun kokoomuslainen ministeri ja vasemmistoliittolainen ammattiyhdistysjohtaja ovat asettuneet samalle puolelle perinteisesti oikeistoa ja vasemmistoa toisistaan jakavassa asiassa. Sekä omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok) että Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi esittävät, että valtion maarakennusyhtiö Destia tulisi yksityistää.

Destian kohtalo on tullut ajankohtaiseksi kesän mittaan, kun epäilykset yhtiön entistä toimitusjohtajaa Jukka Laaksovirtaa kohtaan ovat syventyneet. Tässä valtionyhtiössä omistajan edustajat ja yhtiön hallitus eivät ole kyenneet valvomaan toimitusjohtajan toimintaa.

Mutta yksityistämiskeskustelun juuret ovat syvemmällä kuin vain yhden toimitusjohtajan tekemisissä. Destia on esimerkki siitä, millaisia ongelmia syntyy, kun valtion virasto muutetaan vapailla markkinoilla kilpailevaksi ja kasvua tavoittelevaksi osakeyhtiöksi.

Destia aloitti osakeyhtiönä vasta viime vuoden alussa. Sitä ennen se oli valtion liikelaitos, nimeltään tylsästi Tieliikelaitos. Tätä ennen se oli osa Tie- ja vesirakennuslaitosta, mutta irrotettiin siitä, kun tiehallinnon viranomaistehtävät erotettiin varsinaisesta tienpidosta.

Destialla oli alun perin hyvät asemat tienrakennuksessa, mutta yhtiö alkoi heti myös laajentua muilla alueilla: maarakennuksessa, kaivosteollisuuden rakentamisessa, ratatöissä, energiainfran rakentamisessa ja konsultoinnissa. Destian laajentuminen ja johdon sotkut ovat esimerkki siitä, miten helposti virastosta syntyneessä yhtiössä tapahtuu moraalikato: johto voi toimia markkinakiihkossa vailla markkinatalouteen kuuluvaa riskiä.

Yhtiö laajensi toimintaansa Pohjois-Norjaan ja Pohjois-Ruotsiin, jossa se muun muassa voitti Jällivaaraan rakennettavan lomakyläalueen urakan. Kilpailijat kantoivat huolta siitä, kohteleeko tiehallinto urakkakilpailuissa entistä osaansa Destiaa puolueettomasti, ja valtionyhtiötä syytettiin myös alihinnoittelusta.

Rakennusliitto hermostui viime vuoden huhtikuussa, kun Destia osti oululaisen, 130 ihmistä työllistäneen maarakennusyhtiön. Destian työntekijät kuuluvat vanhaa perua sosiaalidemokraattien hallitsemaan Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon JHL:ään, kun taas yksityisten maarakennusyhtiöiden työntekijät kuuluvat vasemmistoliittolaiseen Rakennusliittoon. Näin Destian laajentumisesta tuli myös ammattiyhdistysliikkeen reviiririita.

Häkämies ja Harjuniemi kysyvät perustellusti, miksi valtion pitää olla mukana tällaisessa bisneksessä. Vastaargumenttina voidaan sanoa, että valtion on syytä olla mukana väylien rakentamisessa, koska infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito on keskeinen julkisen vallan tehtävä ja ilman valtionyhtiötä alan suuret yritykset muodostaisivat oligopolin, mikä johtaisi ylihinnoitteluun.

Mutta maarakennusmarkkinoilla ei toimi vain Destia vaan peräti kolme valtionyhtiötä: Destian lisäksi VR-Rata ja Metsähallituksen omistama maa-ainesyhtiö Morenia. Näiden kolmen osuus koko maarakennusalan liikevaihdosta on peräti neljännes. Ei voida enää puhua markkinoiden tarkkailusta – ehkä pikemminkin jo lähes määräävästä markkina-asemasta.

Valtion on syytä olla mukana yrityksissä, jotka keskeisellä tavalla turvaavat kansallisen infrastruktuurin. Tienrakennus saattaa olla ala, jossa valtion kannattaa olla mukana sen verran, että suuret yksityisfirmat eivät pysty ylihinnoitteluun. Destian kaltainen aggressiivinen laajentuminen sen sijaan ei enää palvele tätä yhteiskunnallista tarkoitusta vaan sekoittaa markkinoita ja johtaa pahimmillaan julkisten varojen tuhlaukseen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi