EU:n kehitysyhteistyötä selkiytettävä

Euroopan unionin ja sen parlamentin toiminta ja päätökset eivät vaikuta ainoastaan unionin jäsenmaihin ja niiden kansalaisiin vaan myös koko muuhun maailmaan. EU antaa eniten virallista kehitysapua maailmassa ja on monen kehitysmaan tärkein kauppakumppani.

Myös ilmasto- ja ympäristökysymyksissä Euroopan unioni on vahva globaali toimija, jolla on valtavat mahdollisuudet edistää kestävää kehitystä ja maailmanlaajuista hyvinvointia. Lissabonin sopimus tuo, jos se toteutuu, ryhtiä unionin toimintaan ja selkeyttää myös sen ulko- ja kehityspoliittista roolia.

Euroopan unionin merkitystä ei vain Euroopan sisäisenä vaan myös globaalina toimijana ei tule jättää huomiotta. EU:n päätöksenteko on saatava läpinäkyvämmäksi, jotta siitä voidaan tehokkaammin tiedottaa ja tuoda asiat lähelle paitsi jokaista unionin kansalaista myös EU:n ulkopuolella eläviä ihmisiä.

Vaikka EU on tärkeä globaali toimija kansainvälisissä organisaatioissa ja rahoituslaitoksissa, kehityspolitiikka on sen tiedonvälityksessä jäänyt marginaaliin. Kehityspolitiikka on keskeinen osa-alue myös ilmasto-, ympäristö- ja kauppakysymyksissä, joiden kautta sen alainen toiminta koskettaa myös suomalaisten elämää.

Unionin kehitysyhteistyön ja kehityspolitiikan rakenteet ovat käytännön toteutuksen ja päätöksenteon seuraamisen kannalta haastavia. Tämä on hankaloittanut mahdollisuuksia seurata EU:n kehityspolitiikkaa kansallisella tasolla ja päästä vaikuttamaan siihen.

Kehityspolitiikan päätöksenteko on unionissa jakaantunut usealle taholle, ja sama koskee kehitysavun rahoitusta. Vain pieni joukko virkamiehiä, päättäjiä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita pysyy hankalien prosessien perässä.

Unionin kehityspolitiikkaan linkittyviä sisältöjä käsitellään kahden komissaarin - ulkosuhteiden komissaarin sekä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun komissaarin - vastuualueilla. Myös kehitysyhteistyön rahoitus on jakautunut kahden instituution välille.

Euroopan kehitysrahastosta rahoitetaan EU:n kehitysyhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden kanssa, ja muille alueille suuntautunut kehitysyhteistyö rahoitetaan unionin budjetista. Tämä lisää päällekkäisyyttä, vaarantaa johdonmukaisuuden ja hankaloittaa asioiden seuraamista.

Eurooppalaiset kehitysjärjestöt ovat vuosia painottaneet, että komissiolla tulisi olla kaikesta kehitysyhteistyöstä vastaava komissaari, jolla on samat valtuudet kuin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealla edustajalla ja joka pystyy edistämään EU:n kehityspolitiikan tavoitteita komissiossa ja suhteissa ministerineuvostoon.

Vain näin voidaan varmistaa, että kehitysyhteistyön asemaa ja tavoitteita itsenäisenä politiikkana kunnioitetaan ja tuloksellista ja tehokasta toimintaa parannetaan. Kehityskomissaarilla tulisi olla vaikutusvaltaa suunnittelun ja rahoituksen lisäksi myös kehityspolitiikan toimeenpanossa, jotta päästään eroon nykyisestä kuilusta politiikan ja toimeenpanon välillä.

Myös uusilla EU-parlamentaarikoilla on oma osuutensa siinä, että tietoa unionin kehitysyhteistyöstä saadaan levitettyä täällä Suomessakin laajemmin.

Tulevalla parlamenttikaudella olisi tärkeää saada ensimmäistä kertaa edes yksi suomalaisedustaja parlamentin kehitysyhteistyövaliokuntaan. Tätä kautta osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet sekä tiedonsaanti helpottuisivat.

Tiedon lisääntyessä kiinnostus unionissa tapahtuvaan kehitysyhteistyöhön ja vastuu siitä kasvaisivat myös kansallisella tasolla.

Euroopan unionin kehityspolitiikan läpinäkyvyyden lisäämisessä on haastetta päättäjien lisäksi myös medialle ja kansalaisjärjestöille.

Kirjoittaja on kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen

Kehys ry:n pääsihteeri.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi